Puskajuttuja

Koska minulta on kyselty paljon tuosta vaellusharrastuksesta, päätimpä alkaa hieman kirjoittamaan asiasta näin nettiinkin ja jakaa tietoa ja kokemustani muillekkin. Kaikki kirjoitukset perustuvat toki vain omaan kokemukseeni, mutta koitan toki perustella asiat mahdollisimman hyvin.

Metsä on ollut aina lähellä sydäntäni. Maaseudun laidalla kasvaneena tuli jo pikkupoikana kierreltyä päämäärätömästi metsissä ja parhaat leikit ja seikkailut tapahtuivatkin metsän siimeksessä. Varhaisteini-iän partioharrastus sekä osaltaan myös armeija ovat tukeneet tätä rakkauttani luonnossa liikkumiseen, mutta armeijan jälkeen harrastus unohtui jokuseksi vuodeksi.

Uuden kimmokkeen sain kuitenkin erään lyhyekön vaellusreissun saattelemana reilu puoli vuosikymmentä sitten. Sen jälkeen pyrkimys onkin ollut päästä metsään aina joka kesä. Puolisoni kanssa olemmekin kiertäneet Suomen kansallispuistoja ja retkeilyalueita niin kävellen kuin myös vesiteitse. Vuosi vuodelta osaaminen on karttunut entisestään ja kokemusta on tullut lisää.

Menkää siis ihmiset metsään. Metsässä parin päivän oleskelu ei kummoisia juttuja vaadi ja kokemus on varmasti aina (vaikka koko reissun sataisi vettä ja olisi kurjaa) sen arvoista.