torstai 5. maaliskuuta 2015
Rinkan pakkaamisesta
Normaalisti isohkoissa rinkoissa on päätasku jaettu kahtia, ylä- ja alalokeroon. Varsinkin putkirinkoissa tuo alalokero on yleensä hieman helppopääsyisempi ja siihen pääseekin käsiksi suoraan rinkan ulkopuolelta. Käytän nyt tässä artikkelissa esimerkkinä tuota omaa rinkkaani (Savotta 50v juhlamalli), josta löytyy kuva tuosta vierestä.
Hyvä perusajatus on, että kaikki mikä mahtuu rinkkaan sisälle, laitetaan rinkkaan sisälle. Varsinkin pienempien rinkkojen ja reppujen kanssa kaikkea ei ole kuitenkaan mahdollista tai järkevää tunkea sisäpuolelle ja siksi olisikin hyvä, että rinkassa/repussa on ulkopuolella kiinnityspisteitä, mihin voi esim. irtoremmeillä kiinnittää vaikkapa teltan roikkumaan.
Pääsääntöisesti rinkassa on iso päätasku, johon pakataan tavarat, joita tarvitaan leirissä. Tämä tarkoittaa vaihtovaatteita, yöpymistarpeita ja muuta sellaista. Mikäli kantolaitteesta löytyy alatasku, johon on helppo päästä käsiksi, pakataan sinne päivän aikana tarvittavat tarpeet. Näihin kuuluu esim. päivän ruoka-annos, sadevaatteet, keittovälineet ja esim. vessapaperi; kaikki sellainen, mitä päivän aikana tuntee tarvitsevansa.
Hieman äskeiseen ristiriitaisestikkin mainittakoon, että painavat esineet (esim. se keittolaite) on hyvä pakata mahdollisimman lähelle selkää. Painopisteen kannalta parasta on pakata nämä tavarat myös noin suunnilleen keskiosaan rinkkaa (tiedän, tämä on hieman ristiriitaista varsinkin tuon oman rinkkani kanssa).
Päätaskuun kannattaa pakata kaikki sellainen, mitä vaelluspäivän aikana ei tarvitse (tai ainakaan kuvittele tarvitsevansa). Jos keli näyttää hyvältä, voi sadevaatteet tunkea rinkan päätaskuun, mutta kokemus on opettanut, että mitä vaikeammin sadevaatteet on saatavilla, sitä suuremmalla todennäköisyydellä vettä tulee kuin aisaa. Päätaskuun on siis hyvä pakata esim. vaihtovaatteet, makuupussi (ja makuualusta, jos se sinne mahtuu), muut kuin vaelluspäivän ruokatarpeet, jne.
Itse pakkaan yleensä vaatteet rullaamalla ne rulliksi ja sijoittamalla rullat pystyyn. Näin vaatteet löytyvät vaivattomasti eikä koko rinkkaa tarvitse tyhjentää joka kerta. Näppärä kikka päivittäisten vaihtovaatteiden (t-paita, sukat, kalsarit) pakkaamiseen löytyy tästä.
Putkirinkoissa on yleensä yläläpässä tasku, johon on hyvä pakata sellaista kaikkea pikkutavaraa, jota tarvitsee päivän aikana. Hyviä esimerkkejä näistä ovat taukonaposteltavat, rinkan sadesuoja, puukko, kamera, jne. Taskut eivät tosin yleensä ole kovinkaan suuria (no, omassa rinkassa vetoisuus on "1 kissa" ja tämä on testattu), joten ihan kaikkea ei sinne kannata tunkea.
Teltta on usein suurin kannettava esine ja se ei helposti mahdu sisälle isoonkaan rinkkaan. Lisäksi sateisella kelillä teltta saattaa olla märkä eikä märkää telttaa kannata tunkea rinkkaan sisälle. Teltta kannattaakin siksi kiinnittää rinkkaan ulkopuolelle, esim. yläläpän väliin, yläkaareen tai alapuolelle. Kiinnittämiseen voi käyttää apuna irtohihnoja. Sama pätee useasti myös makuualustan kanssa. Makuualusta on kuitenkin kevyt, joten sen voi kiinnittää käytännössä mihin tahansa.
Pakkaamisessa on hyvä noudattaa jossain määrin symmetriaa, ettei rinkasta tule sivupainoinen kumpaankaan suuntaan. Täydellinen symmetria on usein kuitenkin sula mahdottomuus, mutta esim. telttaa ei kannata laittaa pystyyn rikan kylkeen.
Tavarat kannattaa pakata tiiviisti. Irtonaisena hölskyvät tavarat saavat rinkan heilahtelemaan ikävästi selässä ja varsinkin keittotarpeet pitävät kohtuutonta meteliä. Varsinkin ergorinkoissa on yleensä erilaisia kompressioremmejä, jolla rinkan saa kiristettyä varsin tiiviiksi. Tiivis on hyvä.
Pääsääntöisesti kaikista rinkoista löytyy kookkaat sivutaskut. Näihin on hyvä pakata vaikkapa juomapullot, useissa rinkoissa nämä taskut on jopa tarkoitettu tähän käyttöön ja eristetty lämmöneristeellä estämään veden lämpenemistä/jäätymistä.
Oma kokemus on opettanut, että vaatteet kannattaa pakata vesitiiviiseen pussiin rinkan sisällä. Esim. muovipussi toimii yleensä ihan hyvin, mutta saatavilla on myös tähän tarkoitukseen olevia täysin vesitiivitä pusseja. Mukaan kannattaa pakata myös ylimääräinen muovipussi likapyykkiä varten. Eivät sitten mene puhtaat ja likaiset sekaisin.
Varsinkin putkirinkoissa on yleensä myös omat paikkansa onkivehkeiden ja kirveen kantamiseksi. Pääsääntöisesti nämä paikat ovat läpivientejäsivutaskujen takana. Kirves kannattaa pakata aina kuitenkin mahdollisimman lujaa kiinni rinkkaan ja suojata AINA teräsuojalla. Ei ole kovin kivaa kompastua ja kaatua terävän kirveen päälle, jälki on usein varsin ikävää. Suurikokoista kirvestä en muutenkaan ole nähnyt tarpeelliseksi kuljettaa mukana ainakaan kansallispuistoihin suuntautuvilla reissuilla, tulentekopaikoilta löytyy yleensä (tasan kerran ei ole löytynyt) jonkinmoinen kirves ja mahdollisesti saha.
Kokeilemalla ja totuttelemalla jokainen tavara löytää jokaisen vaeltajan rinkassa oman paikkansa eikä yhtä oikeaa tapaa ole. Mikäli siis näiden ohjeiden mukaiset neuvot tuntuvat oudoilta, kannattaa ehdottomasti kokeilla muita ratkaisuja.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Perustarpeet, eli mitä olisi hyvä ottaa huomioon ensimmäisellä reissulla
"Haluisin lähteä kokeilemaan vaeltamista, mutta en tiedä, mitä pitäisi ottaa mukaan". Tämän olen kuullut monen ihmisen suusta ja olenkin koittanut jakaa neuvojani parhaan mukaan. Koitan tähän postaukseen listata hieman sellaisia perusjuttuja, mitä olisi hyvä ottaa huomioon, kun ensimmäistä kertaa lähtee metsään.
Valmistelu
Reissu kannattaa suunnitella aina huolella. Kohteeksi kannattaa valita jokin suhteellisen helppo kohde. Kansallispuistot ovat pääsääntöisesti Suomessa varsin hyvin huollettuja ja tulentekopaikat hyvin varusteltuja. Suosittelenkin ensimmäiselle reissulle kohteeksi esimerkiksi jotain eteläisen Suomen kansallispuistoa. Pääkaupunkiseudulla on hyvä aloittaa vaikkapa Nuuksiosta.
Kannattaa myös miettiä hieman, kuinka rankan reissun on kykeneväinen vetämään. Se, että jaksat marssia yhtä soittoa 20 kilometriä, ei tarkoita vielä sitä, että metsässä jaksaisit painaa samaa matkaa edes vuorokaudessa. Parin päivänkin varusteille kertyy yleensä huomattavan paljon painoa ja vaikeakulkuinen maasto hidastaa omalta osaltaan kulkemista ja tekee liikkumisesta raskasta. Ensimmäisille reissuille ei siis kannatakkaan valita mitään suorittamisreittiä, vaan kannattaa lähteä leireilymielessä liikenteeseen.
Reitin suunnittelu on Suomessa tänä päivänä naurettavan helppoa. Metsähallituksen karttapalvelu www.retkikartta.fi avulla on helppo tutustua kohteisiin etukäteen ja hieman miettiä, miten paljon ja mistä mihinkin päivän aikana liikkuu. Yöpyminen kannattaa sijoittaa aina tulentekopaikkojen läheisyyteen: näillä paikoilla on yleensä tulentekoa varten omat paikkansa sekä polttopuut ja useasti myös teltan pystyttämiseen soveltuvia alueita. Joissain paikoissa on tarjolla myös kotia ja laavuja, joissa yöpyä. Ei kannata kuitenkaan luottaa siihen, että nämä rakennukset olisivat aina vapaana. Tästä syystä telttaa on hyvä kuskata aina mukana.
Alueen kartta on myös hyvä hankkia, vaikka sitä ei tarvitsisikaan. Lisäksi on hyvä opetella perus kartanlukutaidot ja kuinka käyttää kompassia.
Varusteet
Varusteissa on paljon sellaisia asioita, joihin omat mieltymykset vaikuttavat paljon. Omat mieltymykset juontavat juurensa paljolti 80-90-luvun taitteen partiolaisuuteen, jolloin mm. nk. ergorinkat olivat vielä aikamoinen harvinaisuus. Mitään esittämiäni asioita ei siis tule ottaa absoluuttisena totuutena, vaan kannattaa rohjeasti kokeilla eri vaihtoehtoja.
Vaatteet
Vaellusvaatteissa on hyvä käyttää kerrospukeutumisen ajattelua. Sää saattaa kesälläkin vaihdella saman päivän aikana huimasti ja oikea vaatetus onkin useasti varsin ongelmallinen asia. Muutamia huomioita olen kuitenkin tehnyt näiden suhteen ja niistä hieman lisää tässä alla.
Alusvaatteet
Mahdollisimman mukava alusvaatekerros on hyvä olla. Itse käytän boksereita ja t-paitaa yleensä alimpana kerroksena. Näissäkin voi hifistellä loputtomiin, kuulemma merinovilla on parasta sekä lämmöneristykseltään että -siirtokyvyltään. Toiset suosivat myös teknisiä urheiluvaatteita varsinkin paidan suhteen. Hihattominen paitojen käyttö ei ole suositeltavaa: kuumalla kelillä kantolaitteiden olkaviilekkeet hierävät ikävästi hartiat verille.
Housut
Housuissa pitää olla pitkät puntit, kun mennään metsään. Vaikka shortsit kuulostakvatkin kivalta ajatuksen tasolla, tarjoavat pitkät puntit suojaa mm. punkeilta (niitä on lähes joka metsässä) ja hyttysiltä, nokkosilta (niitä on JOKA metsässä) ja muulta kasvillisuudelta sekä pieniltä nirhaumilta. Shortseissa vaeltaminen ei ole loppuviimen kivaa edes tunturimaastossa.
Housujen tulee olla myös riittävän väljät eivätkä saa rajoittaa liikkumista. Materiaalina kannattaa suosia joko synteettisiä materiaaleja tai sekoitemateriaaleja. Puuvilla on materiaalina huonon kuivumisensa takia erittäin huonoa, farkut ovat huonoin mahdollinen vaihtoehto. Erityisiä valellushousuja saa suunnilleen kaikissa hintaluokissa, mutta esim. erilaiset sotilashousut (vaikkapa nämä) toimivat metsässä todella hyvin.
Myös taskuja on hyvä olla, sekä naposteltavien, että muiden tarpeellisten tavaroiden säilyttämistä varten.
Välikerros
Kesällä harvemmin tarvitsee pitkiä kalsareita (no, ainakaan itse en tarvitse), mutta paita on hyvä olla. Itse suosin flanellipaitoja, mutta pitkähihaiset t-paidat ja esim. vaelluspaidat toimivat ihan yhtä hyvin. Pääasia, että paita on helposti otettavissa pois päältä tai puettavissa, kun lämpötila vaihtuu.
Takki
Takit jakavatkin sitten mielipiteitä ja mielipiteitä on juuri niin paljon kuin takkien käyttäjiäkin. Toiset suosivat hitechiä ja esim. softshell- ja kuoritakkeja, itse taas kallistun tuonne perinteisemmän vaellustakin puoleen. Tärkeitä olisi, että päälimmäinen kerros pitäisi tuulta. Goretex takit ovat vähän tuskaisia kesällä vaeltamiseen, koska ne eivät hengitä kovin kummoisesti. Päälimmäinen kerros kannattaa olla nimenomaan takkimallinen: vetoketjua avaamalla on helppo säädellä ruumiin lämpöä. Anorakki on ajatuksena kiva, mutta lähinnä kylmempinä aikoina ja leirikäytössä kätevä.
Kengät
Tukevat ja suhteellisen jäykkäpohjaiset kengät ovat parhaita metsässä, riippuen toki hieman vuodenajasta ja kohteesta. Pääsääntöisesti Goretex-vaelluskengät ovat paras ratkaisu, mutta kesällä pärjää hätinä lenkkariellakin. Usein metsässä on kuitenkin siellä täällä märkää, joten kalvotuksesta on aina etua. Umpimetsään mennessä paras vaihtoehto on pääsääntöisesti kumisaapas, samoin talvella vanha kunnon nokialainen pieksee monet tekniset kengät mennen tullen.
Vaelluskengistä kannattaa valita varrellinen versio mielummin kuin lenkkarimallinen. Tämä jo ihan siitäkin syystä, ettei kenkä hörppää niin helposti vettä. Vedensuojan lisäksi tarjoaa myös varsi hieman tukea nilkalle; metsässä on monta hyvää paikkaa nyrjäyttää nilkka ja yhdellä jalalla hyppien 5 kilometriäkin on todella pitkä matka.
Vaelluskengät kannattaa "ajaa sisään" eli käyttää uusia kenkiä pari viikkoa vaikkapa arkikäytössä ennen varsinaista vaellusreissua. Suoraan hyllystä ja metsään ajattelulla kenkien kanssa saa lähinnä todella näyttävät rakot jalkaan.
Myös nauhojen kireyttä kannattaa hieman miettiä, kokemus on opettanut, että ihan hirveän kireälle ei kannata nauhoja sitoa. Rasituksesta jalat ja nilkat turpoavat huomattavasti ja kengät muuttuvat äkkiä todella epämukaviksi.
Itse olen suosinut Salomonin GTX-kenkiä hintaluokassa ~100€. Halvemmat kengät tuntuvat hajoavan ainakin arkikäytössä noin vuodessa käsiin.
Sadevaatteet
Sadevaatteet on hyvä olla mukana, vaikka kuinka ottaisikin päähän pakata painavat vermeet reppuun. Sateessakin on ihan mukava liikkua metsässä, kun varustus on kunnossa, märissä vaateissa v-käyrä nousee äkkiä pystyyn hiertymien, kylmän ja energiavajeen myötä viimeistään parin tunnin jälkeen. Sadevaatteissakin on monenlaisia vaihtoehtoja ja niissäkin voi hieman säätää riippuen reissun luonteesta. Esim. vahatut vaellusvaatteet riittävät hyvin lyhyellä reissulla, viikon metsäreissulla on parempi olla mukana ihan oikea sadeasu.
Sadeviitta on ihan hyvä vaihtoehto, jos ei liikuta metsässä. Metsässä aluskasvillisuus tahtoo kastua aika helposti ja tästä syystä mukana olisikin hyvä olla sadehousut tai -lahkeet.
Kantolaite (reppu/rinkka)
Kantolaite on hyvä valita tarpeen mukaan. Yhden yön reissulle ei ehkä se Savotan suurin rinkka ole ihan oikea valinta, taas useamman päivän reissulle ei kannata lähteä pienen repun kanssa. Kannattaa hieman tutkia, kuinka paljon aikoo ottaa tavaraa mukaan ja valita kantolaite sen mukaan. Lyhyillä reissuilla pärjää suurehkolla repulla, pidemmille reissuille jo ihan kantomukavuudenkin takia kannattaa valita rinkka.
Rinkkoja on käytännössä kahdenlaisia: ergonomisia ja putkirinkkoja. Kummassakin ovat omat hyvät puolensa ja mielipiteet näiden kesken jakautuvat aika lailla kahtia. Putkirinkka on kuitenkin ensikertalaiselle suhteellisen kallis investointi, oma rinkkani maksoi 315 euroa. Nk. markettirinkallakin pärjää ensimmäiset reissut, mutta halvoissa rinkoissa yleensä myös näkyy hinta: lukot ja vetoketjut hajoilevat, kankaat repeilevät jne. Kokemus opettaa kuitenkin valitsemaan hyvän kantolaitteen. Itselläni taitaa olla nyt menossa 4. tai 5. kantolaite ja tätä tuskin hetkeen vaihdetaan mihinkään muuhun.
Juomapullo
Juomapullo on pakollisuus vaellusreissuilla. Vettä on hyvä olla aina riittävästi mukana, koska ihan kaikkialta sitä ei saa ihan tuosta noin vaan hankittua. Suosin itse pääasiassa metallisia juomapulloja niiden kestävyyden ja lämmöneristyskyvyn takia, mutta muovisetkin pullot toimivat. Moni suosii esim. armeijan kenttäpulloa ja myös kuntosalikäyttöön tarkoitetut pullot toimivat hyvin. Tärkeää on, että pullon saa suljettua siten, ettei se pääse vahingossa aukeamaan itsestään. Kierrekorkki on hyvä vaihtoehto. Halvin vaihtoehto on käyttää esim. kaupan limpparipulloa.
Keittotarpeet ja ruokailuvälineet
Riippuen mukaan otetusta sapuskasta, keittotarpeet ovat pääsääntöisesti pakollisuus. Kansallispuistoissa vaeltaessa veden keittämiseen riittää helposti parin kympin teräksinen kahvipannu; siinä keittyy niin kuivaruuan valmistamiseen tarvittava vesi kuin aamukahvitkin nuotiolla. Seuraava aste on hankkia joku retkikeitin ja niissä riittääkin sitten vaihtoehtoja aina parinkympin spriikeittimistä monen sadan euron kaasukeittimiin. Trangian peruskeitin maksaa noin 50 euroa ja sitä voi halutessaan laajentaa kahvipannulla ja vaikkapa kaasupolttimella.
Mikäli käytetään spriikeitintä, on syytä pitää huolta, että polttoainepullo pysyy kiinni. Spriillä kyllästettyjä vaatteita ei parane päälle laittaa. Spriipullon voi sulkea vaikkapa muovipussiin tai spriin voi kaataa erilliseen sitä varten tarkoitettuun polttoainepulloon. Polttoainepullot ovat kuitenkin suhteellisen arvokkaita, hintaa niillä on helposti halvan keittimen verran.
Viime vuosina keittolaitteisiin on tullut varsin egologinen vaihtoehto: nk. risupoltin. Kyseessä on simppeli tulisija, jossa voi polttoaineena käyttää vaikkapa käpyjä tai risuja. Laitteet ovat yllättävän tehokkaita, mutta vaativat hieman opettelua sytyttämisen suhteen.
Muoviastiat ovat käteviä ruokailuastioita. Mukana on hyvä olla myös lusikka ja haarukka, tai niiden nerokas ydistelmä: spork. Myös jonkinlainen kuppi on hyvä olla, muovi- tai peltimuki toimii hyvin. Oldschool vaeltajillahan on aina aito lapinkuksa (vaikkei se niin kovin kätevä olekkaan).
Tulentekotarpeet
Tulentekotarpeita on syytä olla mukana aina useampia, pelkkä sytkä on huono idea. Tulentekotarpeet on myös syytä suojata kastumiselta. Minigrip-pussissa pysyvät tulitikutkin kuivana sateella.
Ensiaputarpeet
En ole tainnut olla yhdelläkään sellaisella reissulla, jossa ei ensiapupakkausesta olisi jotain tarvittu. Erilaiset palovammat ja pienet haavat ovat arkipäivää vaellusreissuilla, mutta syytä on myös varautua pahempiinkin vammoihin. Leiripaikalla on yleensä kirves ja sillä saa helposti pahaa jälkeä aikaan eikä apu ole aina kovinkaan lähellä. Mukaan siis perus ensiapupakkaus AINA.
Saniteettitarpeet
Henkilökohtainen hygienia on jokaisen oma asia, mutta suosittelen pitämään ainakin jollain asteella huolta siitä myös vaellusreissulla. Pyyhe on hyvä olla mukana, mutta mitään isoa rantapyyhettä ei kannatapelkästään jo painon ja huonon kuivumisen takia mukana kuskata. Saippuaa on hyvä olla, mikäli aikoo käydä peseytymässä. Myös esim. Savetin käsienpesulaput ovat käteviä, kädet kun on hyvin suurella todennäköisyydellä nuotiolla puuhastellessa aina likaiset. Astioiden pesuun voi kuskata myös pientä pulloa astianpesuainetta, mutta saa sen ruokakipon pestyä myös saippuallakin.
Äläkä unohda vessapaperia. Sitä kun harvemmin on edes muuten hyvin huolletuissa käymälöissä.
Puukko
Yksi tärkeimmistä välineistä reissuilla. Puukon kanssa ei ole kuitenkaan tarve hifistellä ihan hirveästi; suurin osa myytävistä "eräpuukoista" soveltuu kovin huonosti vaelluskäyttöön. Perus vuolupuukot tai timpuripuukot (perus-Mora) ajavat yleensä kaikista parhaiten asiaansa. Itselläni on käytössä n. 25 euron hintainen Marttiinin Kaamosjätkä.
Taskulamppu
Jos ei nyt ihan juhannuksen tienoota oteta laskuun, yöllä on aina vähintäänkin hämärää. Siksi mukana on hyvä kuskata taskulamppua ja sille varaparistoja. Myös otsalamput on havaittu hyväksi leirissä.
Yöpymistarpeet
Yöpymiseen pitää valmistautua vuodenajan mukaan. Se makuupussi, joka keskikesän kuumuudessa on mukava, voi olla helposti kylmänä kesänä tuskaisen kylmä ja taas lämpöinen talvipussi on helposti liian kuuma kesällä. Makuupusseissa on suht tarkka lämpöarvoasteikko yleensä kirjattuna pussin päätyyn tai vähintään myyntiesitteeseen, kannattaa tutustua näihin tarkasti. Kesällä pärjää kevyellä pussilla, muina vuodenaikoina ei.
Ensimmäisille reissuille teltassa on yksi hyvä perusvaatimus: sen tulee pitää vettä. Teltta toimii tarvittaessa sateensuojana ja pitää sinut kuivana yön ajan. Kun telttaa alkaa valitsemaan, voi sitten puntaroida, kuinka painavan, ison ja hyvin ilmastoidun teltan haluaa. Vaihtoehtoja ja hintaluokkia on rajattomasti.
Makuualusta on myös tarpeellinen, se eristää sinut kylmästä maasta (maa on kylmää myös kesällä) ja pehmentää hieman alustaa tasoitellen myös hieman epätasaisuuksia. Vaahtomuovipatjat ovat vähän mennyttä aikaa, tänä päivänä saa todella päteviä ilmatäytteisiä patjoja, jotkai eivät paina tai vie tilaa yhtään vaahtokumipatjaa enempää.
--
Yksi hyvä sääntö on hyvä pitää mielessä: kaiken, minkä jaksat kantaa metsään, jaksat myös kantaa pois sieltä. Eli, rautalankaa: roskia ei jätetä metsään. Edes kansallispuistoissa ei paljon roska-astioita näy, joten roskat tuleekin joko kantaa mukanaan pois ja toimittaa niille kuuluvaan keräyspaikkaan (vaikka sitten kotona). Osan roskista voi myös polttaa nuotiolla ja tähän kannattaakin kiinnittää huomiota esim. kuivamuonien pakkauksissa.
--
Lista ei ole mitenkään täydellinen, vaan täydentelen tätä sitä mukaa, kun asioita tulee mieleen. Kysymyksiä ja kommentteja voi heitellä minulle vaikkapa sähköpostilla tai Facebookissa.
Valmistelu
Reissu kannattaa suunnitella aina huolella. Kohteeksi kannattaa valita jokin suhteellisen helppo kohde. Kansallispuistot ovat pääsääntöisesti Suomessa varsin hyvin huollettuja ja tulentekopaikat hyvin varusteltuja. Suosittelenkin ensimmäiselle reissulle kohteeksi esimerkiksi jotain eteläisen Suomen kansallispuistoa. Pääkaupunkiseudulla on hyvä aloittaa vaikkapa Nuuksiosta.
Kannattaa myös miettiä hieman, kuinka rankan reissun on kykeneväinen vetämään. Se, että jaksat marssia yhtä soittoa 20 kilometriä, ei tarkoita vielä sitä, että metsässä jaksaisit painaa samaa matkaa edes vuorokaudessa. Parin päivänkin varusteille kertyy yleensä huomattavan paljon painoa ja vaikeakulkuinen maasto hidastaa omalta osaltaan kulkemista ja tekee liikkumisesta raskasta. Ensimmäisille reissuille ei siis kannatakkaan valita mitään suorittamisreittiä, vaan kannattaa lähteä leireilymielessä liikenteeseen.
Reitin suunnittelu on Suomessa tänä päivänä naurettavan helppoa. Metsähallituksen karttapalvelu www.retkikartta.fi avulla on helppo tutustua kohteisiin etukäteen ja hieman miettiä, miten paljon ja mistä mihinkin päivän aikana liikkuu. Yöpyminen kannattaa sijoittaa aina tulentekopaikkojen läheisyyteen: näillä paikoilla on yleensä tulentekoa varten omat paikkansa sekä polttopuut ja useasti myös teltan pystyttämiseen soveltuvia alueita. Joissain paikoissa on tarjolla myös kotia ja laavuja, joissa yöpyä. Ei kannata kuitenkaan luottaa siihen, että nämä rakennukset olisivat aina vapaana. Tästä syystä telttaa on hyvä kuskata aina mukana.
Alueen kartta on myös hyvä hankkia, vaikka sitä ei tarvitsisikaan. Lisäksi on hyvä opetella perus kartanlukutaidot ja kuinka käyttää kompassia.
Varusteet
Varusteissa on paljon sellaisia asioita, joihin omat mieltymykset vaikuttavat paljon. Omat mieltymykset juontavat juurensa paljolti 80-90-luvun taitteen partiolaisuuteen, jolloin mm. nk. ergorinkat olivat vielä aikamoinen harvinaisuus. Mitään esittämiäni asioita ei siis tule ottaa absoluuttisena totuutena, vaan kannattaa rohjeasti kokeilla eri vaihtoehtoja.
Vaatteet
Vaellusvaatteissa on hyvä käyttää kerrospukeutumisen ajattelua. Sää saattaa kesälläkin vaihdella saman päivän aikana huimasti ja oikea vaatetus onkin useasti varsin ongelmallinen asia. Muutamia huomioita olen kuitenkin tehnyt näiden suhteen ja niistä hieman lisää tässä alla.
Alusvaatteet
Mahdollisimman mukava alusvaatekerros on hyvä olla. Itse käytän boksereita ja t-paitaa yleensä alimpana kerroksena. Näissäkin voi hifistellä loputtomiin, kuulemma merinovilla on parasta sekä lämmöneristykseltään että -siirtokyvyltään. Toiset suosivat myös teknisiä urheiluvaatteita varsinkin paidan suhteen. Hihattominen paitojen käyttö ei ole suositeltavaa: kuumalla kelillä kantolaitteiden olkaviilekkeet hierävät ikävästi hartiat verille.
Housut
Housuissa pitää olla pitkät puntit, kun mennään metsään. Vaikka shortsit kuulostakvatkin kivalta ajatuksen tasolla, tarjoavat pitkät puntit suojaa mm. punkeilta (niitä on lähes joka metsässä) ja hyttysiltä, nokkosilta (niitä on JOKA metsässä) ja muulta kasvillisuudelta sekä pieniltä nirhaumilta. Shortseissa vaeltaminen ei ole loppuviimen kivaa edes tunturimaastossa.
Housujen tulee olla myös riittävän väljät eivätkä saa rajoittaa liikkumista. Materiaalina kannattaa suosia joko synteettisiä materiaaleja tai sekoitemateriaaleja. Puuvilla on materiaalina huonon kuivumisensa takia erittäin huonoa, farkut ovat huonoin mahdollinen vaihtoehto. Erityisiä valellushousuja saa suunnilleen kaikissa hintaluokissa, mutta esim. erilaiset sotilashousut (vaikkapa nämä) toimivat metsässä todella hyvin.
Myös taskuja on hyvä olla, sekä naposteltavien, että muiden tarpeellisten tavaroiden säilyttämistä varten.
Välikerros
Kesällä harvemmin tarvitsee pitkiä kalsareita (no, ainakaan itse en tarvitse), mutta paita on hyvä olla. Itse suosin flanellipaitoja, mutta pitkähihaiset t-paidat ja esim. vaelluspaidat toimivat ihan yhtä hyvin. Pääasia, että paita on helposti otettavissa pois päältä tai puettavissa, kun lämpötila vaihtuu.
Takki
Takit jakavatkin sitten mielipiteitä ja mielipiteitä on juuri niin paljon kuin takkien käyttäjiäkin. Toiset suosivat hitechiä ja esim. softshell- ja kuoritakkeja, itse taas kallistun tuonne perinteisemmän vaellustakin puoleen. Tärkeitä olisi, että päälimmäinen kerros pitäisi tuulta. Goretex takit ovat vähän tuskaisia kesällä vaeltamiseen, koska ne eivät hengitä kovin kummoisesti. Päälimmäinen kerros kannattaa olla nimenomaan takkimallinen: vetoketjua avaamalla on helppo säädellä ruumiin lämpöä. Anorakki on ajatuksena kiva, mutta lähinnä kylmempinä aikoina ja leirikäytössä kätevä.
Kengät
Tukevat ja suhteellisen jäykkäpohjaiset kengät ovat parhaita metsässä, riippuen toki hieman vuodenajasta ja kohteesta. Pääsääntöisesti Goretex-vaelluskengät ovat paras ratkaisu, mutta kesällä pärjää hätinä lenkkariellakin. Usein metsässä on kuitenkin siellä täällä märkää, joten kalvotuksesta on aina etua. Umpimetsään mennessä paras vaihtoehto on pääsääntöisesti kumisaapas, samoin talvella vanha kunnon nokialainen pieksee monet tekniset kengät mennen tullen.
Vaelluskengistä kannattaa valita varrellinen versio mielummin kuin lenkkarimallinen. Tämä jo ihan siitäkin syystä, ettei kenkä hörppää niin helposti vettä. Vedensuojan lisäksi tarjoaa myös varsi hieman tukea nilkalle; metsässä on monta hyvää paikkaa nyrjäyttää nilkka ja yhdellä jalalla hyppien 5 kilometriäkin on todella pitkä matka.
Vaelluskengät kannattaa "ajaa sisään" eli käyttää uusia kenkiä pari viikkoa vaikkapa arkikäytössä ennen varsinaista vaellusreissua. Suoraan hyllystä ja metsään ajattelulla kenkien kanssa saa lähinnä todella näyttävät rakot jalkaan.
Myös nauhojen kireyttä kannattaa hieman miettiä, kokemus on opettanut, että ihan hirveän kireälle ei kannata nauhoja sitoa. Rasituksesta jalat ja nilkat turpoavat huomattavasti ja kengät muuttuvat äkkiä todella epämukaviksi.
Itse olen suosinut Salomonin GTX-kenkiä hintaluokassa ~100€. Halvemmat kengät tuntuvat hajoavan ainakin arkikäytössä noin vuodessa käsiin.
Sadevaatteet
Sadevaatteet on hyvä olla mukana, vaikka kuinka ottaisikin päähän pakata painavat vermeet reppuun. Sateessakin on ihan mukava liikkua metsässä, kun varustus on kunnossa, märissä vaateissa v-käyrä nousee äkkiä pystyyn hiertymien, kylmän ja energiavajeen myötä viimeistään parin tunnin jälkeen. Sadevaatteissakin on monenlaisia vaihtoehtoja ja niissäkin voi hieman säätää riippuen reissun luonteesta. Esim. vahatut vaellusvaatteet riittävät hyvin lyhyellä reissulla, viikon metsäreissulla on parempi olla mukana ihan oikea sadeasu.
Sadeviitta on ihan hyvä vaihtoehto, jos ei liikuta metsässä. Metsässä aluskasvillisuus tahtoo kastua aika helposti ja tästä syystä mukana olisikin hyvä olla sadehousut tai -lahkeet.
Kantolaite (reppu/rinkka)
Kantolaite on hyvä valita tarpeen mukaan. Yhden yön reissulle ei ehkä se Savotan suurin rinkka ole ihan oikea valinta, taas useamman päivän reissulle ei kannata lähteä pienen repun kanssa. Kannattaa hieman tutkia, kuinka paljon aikoo ottaa tavaraa mukaan ja valita kantolaite sen mukaan. Lyhyillä reissuilla pärjää suurehkolla repulla, pidemmille reissuille jo ihan kantomukavuudenkin takia kannattaa valita rinkka.
Rinkkoja on käytännössä kahdenlaisia: ergonomisia ja putkirinkkoja. Kummassakin ovat omat hyvät puolensa ja mielipiteet näiden kesken jakautuvat aika lailla kahtia. Putkirinkka on kuitenkin ensikertalaiselle suhteellisen kallis investointi, oma rinkkani maksoi 315 euroa. Nk. markettirinkallakin pärjää ensimmäiset reissut, mutta halvoissa rinkoissa yleensä myös näkyy hinta: lukot ja vetoketjut hajoilevat, kankaat repeilevät jne. Kokemus opettaa kuitenkin valitsemaan hyvän kantolaitteen. Itselläni taitaa olla nyt menossa 4. tai 5. kantolaite ja tätä tuskin hetkeen vaihdetaan mihinkään muuhun.
Juomapullo
Juomapullo on pakollisuus vaellusreissuilla. Vettä on hyvä olla aina riittävästi mukana, koska ihan kaikkialta sitä ei saa ihan tuosta noin vaan hankittua. Suosin itse pääasiassa metallisia juomapulloja niiden kestävyyden ja lämmöneristyskyvyn takia, mutta muovisetkin pullot toimivat. Moni suosii esim. armeijan kenttäpulloa ja myös kuntosalikäyttöön tarkoitetut pullot toimivat hyvin. Tärkeää on, että pullon saa suljettua siten, ettei se pääse vahingossa aukeamaan itsestään. Kierrekorkki on hyvä vaihtoehto. Halvin vaihtoehto on käyttää esim. kaupan limpparipulloa.
Keittotarpeet ja ruokailuvälineet
Riippuen mukaan otetusta sapuskasta, keittotarpeet ovat pääsääntöisesti pakollisuus. Kansallispuistoissa vaeltaessa veden keittämiseen riittää helposti parin kympin teräksinen kahvipannu; siinä keittyy niin kuivaruuan valmistamiseen tarvittava vesi kuin aamukahvitkin nuotiolla. Seuraava aste on hankkia joku retkikeitin ja niissä riittääkin sitten vaihtoehtoja aina parinkympin spriikeittimistä monen sadan euron kaasukeittimiin. Trangian peruskeitin maksaa noin 50 euroa ja sitä voi halutessaan laajentaa kahvipannulla ja vaikkapa kaasupolttimella.
Mikäli käytetään spriikeitintä, on syytä pitää huolta, että polttoainepullo pysyy kiinni. Spriillä kyllästettyjä vaatteita ei parane päälle laittaa. Spriipullon voi sulkea vaikkapa muovipussiin tai spriin voi kaataa erilliseen sitä varten tarkoitettuun polttoainepulloon. Polttoainepullot ovat kuitenkin suhteellisen arvokkaita, hintaa niillä on helposti halvan keittimen verran.
Viime vuosina keittolaitteisiin on tullut varsin egologinen vaihtoehto: nk. risupoltin. Kyseessä on simppeli tulisija, jossa voi polttoaineena käyttää vaikkapa käpyjä tai risuja. Laitteet ovat yllättävän tehokkaita, mutta vaativat hieman opettelua sytyttämisen suhteen.
Muoviastiat ovat käteviä ruokailuastioita. Mukana on hyvä olla myös lusikka ja haarukka, tai niiden nerokas ydistelmä: spork. Myös jonkinlainen kuppi on hyvä olla, muovi- tai peltimuki toimii hyvin. Oldschool vaeltajillahan on aina aito lapinkuksa (vaikkei se niin kovin kätevä olekkaan).
Tulentekotarpeet
Tulentekotarpeita on syytä olla mukana aina useampia, pelkkä sytkä on huono idea. Tulentekotarpeet on myös syytä suojata kastumiselta. Minigrip-pussissa pysyvät tulitikutkin kuivana sateella.
Ensiaputarpeet
En ole tainnut olla yhdelläkään sellaisella reissulla, jossa ei ensiapupakkausesta olisi jotain tarvittu. Erilaiset palovammat ja pienet haavat ovat arkipäivää vaellusreissuilla, mutta syytä on myös varautua pahempiinkin vammoihin. Leiripaikalla on yleensä kirves ja sillä saa helposti pahaa jälkeä aikaan eikä apu ole aina kovinkaan lähellä. Mukaan siis perus ensiapupakkaus AINA.
Saniteettitarpeet
Henkilökohtainen hygienia on jokaisen oma asia, mutta suosittelen pitämään ainakin jollain asteella huolta siitä myös vaellusreissulla. Pyyhe on hyvä olla mukana, mutta mitään isoa rantapyyhettä ei kannatapelkästään jo painon ja huonon kuivumisen takia mukana kuskata. Saippuaa on hyvä olla, mikäli aikoo käydä peseytymässä. Myös esim. Savetin käsienpesulaput ovat käteviä, kädet kun on hyvin suurella todennäköisyydellä nuotiolla puuhastellessa aina likaiset. Astioiden pesuun voi kuskata myös pientä pulloa astianpesuainetta, mutta saa sen ruokakipon pestyä myös saippuallakin.
Äläkä unohda vessapaperia. Sitä kun harvemmin on edes muuten hyvin huolletuissa käymälöissä.
Puukko
Yksi tärkeimmistä välineistä reissuilla. Puukon kanssa ei ole kuitenkaan tarve hifistellä ihan hirveästi; suurin osa myytävistä "eräpuukoista" soveltuu kovin huonosti vaelluskäyttöön. Perus vuolupuukot tai timpuripuukot (perus-Mora) ajavat yleensä kaikista parhaiten asiaansa. Itselläni on käytössä n. 25 euron hintainen Marttiinin Kaamosjätkä.
Taskulamppu
Jos ei nyt ihan juhannuksen tienoota oteta laskuun, yöllä on aina vähintäänkin hämärää. Siksi mukana on hyvä kuskata taskulamppua ja sille varaparistoja. Myös otsalamput on havaittu hyväksi leirissä.
Yöpymistarpeet
Yöpymiseen pitää valmistautua vuodenajan mukaan. Se makuupussi, joka keskikesän kuumuudessa on mukava, voi olla helposti kylmänä kesänä tuskaisen kylmä ja taas lämpöinen talvipussi on helposti liian kuuma kesällä. Makuupusseissa on suht tarkka lämpöarvoasteikko yleensä kirjattuna pussin päätyyn tai vähintään myyntiesitteeseen, kannattaa tutustua näihin tarkasti. Kesällä pärjää kevyellä pussilla, muina vuodenaikoina ei.
Ensimmäisille reissuille teltassa on yksi hyvä perusvaatimus: sen tulee pitää vettä. Teltta toimii tarvittaessa sateensuojana ja pitää sinut kuivana yön ajan. Kun telttaa alkaa valitsemaan, voi sitten puntaroida, kuinka painavan, ison ja hyvin ilmastoidun teltan haluaa. Vaihtoehtoja ja hintaluokkia on rajattomasti.
Makuualusta on myös tarpeellinen, se eristää sinut kylmästä maasta (maa on kylmää myös kesällä) ja pehmentää hieman alustaa tasoitellen myös hieman epätasaisuuksia. Vaahtomuovipatjat ovat vähän mennyttä aikaa, tänä päivänä saa todella päteviä ilmatäytteisiä patjoja, jotkai eivät paina tai vie tilaa yhtään vaahtokumipatjaa enempää.
--
Yksi hyvä sääntö on hyvä pitää mielessä: kaiken, minkä jaksat kantaa metsään, jaksat myös kantaa pois sieltä. Eli, rautalankaa: roskia ei jätetä metsään. Edes kansallispuistoissa ei paljon roska-astioita näy, joten roskat tuleekin joko kantaa mukanaan pois ja toimittaa niille kuuluvaan keräyspaikkaan (vaikka sitten kotona). Osan roskista voi myös polttaa nuotiolla ja tähän kannattaakin kiinnittää huomiota esim. kuivamuonien pakkauksissa.
--
Lista ei ole mitenkään täydellinen, vaan täydentelen tätä sitä mukaa, kun asioita tulee mieleen. Kysymyksiä ja kommentteja voi heitellä minulle vaikkapa sähköpostilla tai Facebookissa.
Metsässä on hyvä olla
Koska minulta on kyselty paljon tuosta vaellusharrastuksesta, päätimpä alkaa hieman kirjoittamaan asiasta näin nettiinkin ja jakaa tietoa ja kokemustani muillekkin. Kaikki kirjoitukset perustuvat toki vain omaan kokemukseeni, mutta koitan toki perustella asiat mahdollisimman hyvin.
Metsä on ollut aina lähellä sydäntäni. Maaseudun laidalla kasvaneena tuli jo pikkupoikana kierreltyä päämäärätömästi metsissä ja parhaat leikit ja seikkailut tapahtuivatkin metsän siimeksessä. Varhaisteini-iän partioharrastus sekä osaltaan myös armeija ovat tukeneet tätä rakkauttani luonnossa liikkumiseen, mutta armeijan jälkeen harrastus unohtui jokuseksi vuodeksi.
Uuden kimmokkeen sain kuitenkin erään lyhyekön vaellusreissun saattelemana reilu puoli vuosikymmentä sitten. Sen jälkeen pyrkimys onkin ollut päästä metsään aina joka kesä. Puolisoni kanssa olemmekin kiertäneet Suomen kansallispuistoja ja retkeilyalueita niin kävellen kuin myös vesiteitse. Vuosi vuodelta osaaminen on karttunut entisestään ja kokemusta on tullut lisää.
Menkää siis ihmiset metsään. Metsässä parin päivän oleskelu ei kummoisia juttuja vaadi ja kokemus on varmasti aina (vaikka koko reissun sataisi vettä ja olisi kurjaa) sen arvoista.
Metsä on ollut aina lähellä sydäntäni. Maaseudun laidalla kasvaneena tuli jo pikkupoikana kierreltyä päämäärätömästi metsissä ja parhaat leikit ja seikkailut tapahtuivatkin metsän siimeksessä. Varhaisteini-iän partioharrastus sekä osaltaan myös armeija ovat tukeneet tätä rakkauttani luonnossa liikkumiseen, mutta armeijan jälkeen harrastus unohtui jokuseksi vuodeksi.
Uuden kimmokkeen sain kuitenkin erään lyhyekön vaellusreissun saattelemana reilu puoli vuosikymmentä sitten. Sen jälkeen pyrkimys onkin ollut päästä metsään aina joka kesä. Puolisoni kanssa olemmekin kiertäneet Suomen kansallispuistoja ja retkeilyalueita niin kävellen kuin myös vesiteitse. Vuosi vuodelta osaaminen on karttunut entisestään ja kokemusta on tullut lisää.
Menkää siis ihmiset metsään. Metsässä parin päivän oleskelu ei kummoisia juttuja vaadi ja kokemus on varmasti aina (vaikka koko reissun sataisi vettä ja olisi kurjaa) sen arvoista.
Tilaa:
Blogitekstit
(Atom)