perjantai 29. joulukuuta 2017
Rinkoista yleisesti
Rinkka on ihan yksiselitteisesti vaeltajan tärkein varuste. Kaikki, mitä kannat mukana (pois lukien ihan muutamaa perusjuttua, kuten kompassia, karttaa ja puukkoa), kulkee luonnollisesti selässä ja tästä syystä rinkan pitääkin olla juuri sopiva kantajalleen. Sopivuudella tarkoitan nyt tässä yhteydessä sitä, että rinkka miellyttää kantajaansa.
Koska rinkka on varsin tärkeä väline, sen ostamisessa ei kannata säästellä. Satasella parilla saa kyllä kohtuu tilavan rinkan, mutta kokemus on opettanut ainakin itselle, että halvat rinkat eivät yleensä kestä kovinkaan pitkään: lukot hajoavat, saumat repeilevät, vetoketjut pettävät. Pahimmillaan on reissussa purkaantunut olkaviilekkeen sauma ja kenttäolosuhteissa halpisrinkka korjattiin sitten rautalangalla toistuvasti perille pääsyyn asti.
Rinkat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: anatomiset rinkat ja putkirunkoiset rinkat. "Anatominen" ei välttämättä tarkoita silti, että rinkka olisi yhtään ergonomisempi: oikean kokoinen putkirunkoinen on monesti huomattavasti paremmin säädettävissä.
Koska rinkka on varsin tärkeä väline, sen ostamisessa ei kannata säästellä. Satasella parilla saa kyllä kohtuu tilavan rinkan, mutta kokemus on opettanut ainakin itselle, että halvat rinkat eivät yleensä kestä kovinkaan pitkään: lukot hajoavat, saumat repeilevät, vetoketjut pettävät. Pahimmillaan on reissussa purkaantunut olkaviilekkeen sauma ja kenttäolosuhteissa halpisrinkka korjattiin sitten rautalangalla toistuvasti perille pääsyyn asti.
Rinkat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: anatomiset rinkat ja putkirunkoiset rinkat. "Anatominen" ei välttämättä tarkoita silti, että rinkka olisi yhtään ergonomisempi: oikean kokoinen putkirunkoinen on monesti huomattavasti paremmin säädettävissä.
Anatomiset rinkat
 |
| Ospray Ariel 65l naisille suunnattu rinkka |
Anatomisia rinkkoja löytyy kaikenlaisia ja -hintaisia. Niiden osamiessa kannattaakin tutustua varsin tarkkaan esim. netin avustuksella kantolaitteen kestävyyteen ja käytännöllisyyteen. Toki myös käyttötarkoitus vaikuttaa siihen, millainen rinkka kannattaa ostaa: viikonloppuretkille sopii hyvin halvempikin rinkka, pidemmille vaellusreissuille ja reppureissaamiseen kannattaa panostaa laatuun niin paljon kuin lompakko antaa myöten.
Anatominen rinkka muistuttaa ulkomuodoltaan suurta reppua. Ensimmäinen asia mikä siis kannattaakin varmistaa on, että kyseessä on rinkka eikä reppu. Rinkan ja repun keskeinen ero on, että rinkat ovat jäykistetty rungolla pystysuunnassa. Jos siis kantovälineen saa pituussuunnassaan rullalle, kyseessä ei ole rinkka eikä sillä ole hyvä kantaa runsasta määrää tavaraa sen menettäessä kuormassa ryhtinsä ja pahimmillaan painaessaan kantajan alaselkää eteenpäin. Ylipakatulla repulla (ei rinkalla) saa lähinnä selän kipeäksi ja pahan mielen.
Anatomiset rinkat ottavat yleensä lähes koko mitaltaan kantajansa selkään kiinni erilaisilla pehmusteilla. Näiden mukavuutta kannattaa myös vertailla. Vyössä ja viilekkeissä käytetään halvemmissa malleissa vaahtomuovia, paremmissa malleissa on lähes aina geelipehmusteet. Kumpi on nyt sitten parempi, se on aikalailla makuasia.
Jo parinsadan euron rinkoissakin olkaviilekkeiden korkeutta pystyy säätämään. Yleensä olkaviilekkeet on kiinnitetty rinkan sisällä kulkevan rungon keskellä kulkevaan kiskoon ja säätö on yleensä varsin helppoa. Rinkkaa ostaessa kannattaa tarkastaa, että rinkan korkeussäätö riittää omalle vartalolle. Liian lyhyttä rinkkaa ei kannata osaa: suurin osa painosta pitäisi kantaa lantiovyöllä. Pienikokoisille kantajille (lapsille ja muuten vaan lyhytselkäisille) löytyvät ihan omat mallinsa.
Anatomiset rinkat ottavat yleensä lähes koko mitaltaan kantajansa selkään kiinni erilaisilla pehmusteilla. Näiden mukavuutta kannattaa myös vertailla. Vyössä ja viilekkeissä käytetään halvemmissa malleissa vaahtomuovia, paremmissa malleissa on lähes aina geelipehmusteet. Kumpi on nyt sitten parempi, se on aikalailla makuasia.
Jo parinsadan euron rinkoissakin olkaviilekkeiden korkeutta pystyy säätämään. Yleensä olkaviilekkeet on kiinnitetty rinkan sisällä kulkevan rungon keskellä kulkevaan kiskoon ja säätö on yleensä varsin helppoa. Rinkkaa ostaessa kannattaa tarkastaa, että rinkan korkeussäätö riittää omalle vartalolle. Liian lyhyttä rinkkaa ei kannata osaa: suurin osa painosta pitäisi kantaa lantiovyöllä. Pienikokoisille kantajille (lapsille ja muuten vaan lyhytselkäisille) löytyvät ihan omat mallinsa.
Anatomisissa rinkoissa on viimeisen vuosikymmenen aikana tullut uutena ominaisuutena kokonaan matkalaukkumaisesti aukeava etuosa. Tämä on todella kätevä ominaisuus ja helpottaa tavaroiden löytämistä kenttäolosuhteissa. Mikäli rinkassa on tällainen ominaisuus, kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota läpän sulkumekanismiin: tällaisessa rinkassa tulee olla hyvälaatuinen vetoketju sekä mielellään vielä lisäksi kiinnitys lukoilla. Mikäli lukkoja ei ole ja vetoketju pettää metsässä, on kamojen rinkan sisällä pitäminen varsin vaikeaa. Kuivana pitämisestä puhumattakaan.
Osa anatomisista rinkoista on näennäisesti vesitiiviitä. Tähän ei kuitenkaan kannata luottaa ihan sokeasti ja rinkalle onkin hyvä olla sadesuoja. Tällainen tulee usein rinkan mukana ja on piilotettu rinkan pohjassa tätä varten olevaan taskuun. Mikäli tällaista ei kuitenkaan ole, tarvikesadesuojia löytyy jos jonkinmoista.
Osa anatomisista rinkoista on näennäisesti vesitiiviitä. Tähän ei kuitenkaan kannata luottaa ihan sokeasti ja rinkalle onkin hyvä olla sadesuoja. Tällainen tulee usein rinkan mukana ja on piilotettu rinkan pohjassa tätä varten olevaan taskuun. Mikäli tällaista ei kuitenkaan ole, tarvikesadesuojia löytyy jos jonkinmoista.
Lukkojen laatuun kannattaa myös kiinnittää huomiota. Halvat muovilukot usein hajoavat helposti esim. päälle astuttaessa tai pakkasessa. Vaatii kuitenkin aikamoista tietoutta muovitekniikasta, että tätä voisi todentaa jollain lailla liikkeessä. Kannattaa kuitenkin katsoa, että lukot ovat jämäkät ja että valmistajalta saa tarvittaessa varaosia. Valitettavan usein lukot ovat kuitenkin ommeltu kiinni rinkkaan eikä niitä voi vaihtaa oikein ilman purkamista ja ompelemista. Mikäli siis haluaa varautua lukkojen vaihtamiseen maastossa, kannattaa varata mukaan kunnon ompeluneula ja karhunlankaa.
Putkirunkoiset rinkat
 |
| Savotta 50 on putkirinkkojen aatelia |
Vanhassa vara parempi, sanoo vanha sanonta. Niin tai näin, putkirunkoinen rinkka on se "perinteisempi" vaihtoehto. Ennen anatomisten rinkkojen tuloa markkinoille 80-luvulla, vaellusrinkat olivat aina näitä teräs- tai alumiinirunkoisia kantolaiteita. Vanhimmat mallit (joita edelleen on saatavilla) ovat pelkkiä putkikehikoita, joihin voi sitoa erinäisiä kääröjä ja rullia tavaraa. Tällaisen kantokehikon historia venyy aina kivikaudelle asti, perusperiaate on pysynyt samana tähän päivään asti. Mistään kivikautisesta rinkasta ei kuitenkaan välttämättä ole kyse: moderneissa putkirunkoisissa rinkoissa löytyy helposti kaikki samat ominaisuudet kuin anatomisistakin.
Putkirunkoiset rinkat ovat pääsääntöisesti suhteellisen hintavia ja vaihtoehtoja on huomattavasti vähemmän kuin anatomisissa. Hinnat lähtevät pienimpien mallien kanssa noin 350 eurosta ja venyvät aina tuhannen euron tietämille. Putkirunkoisia on saatavilla myös pääosin suurempina kuin anatomisia: siinä missä anatomisissa alkaa vaihtoehdot käymään vähiin jo alle 100:ssa litrassa, löytyy putkirunkoisia jopa yli 130 litraisina. Putkirunkoinen onkin mm. tästä syystä pitkillä vaellusreissuilla yleensä ykkössuosikki. Rinkan kokoon kannattaa kiinnittää huomiota ja miettiä mikä oma tarve on; putkirunkoisen rinkan pakkaaminen tiiviisti vajaana ei ole ihan yhtä helppoa kuin anatomisen puuttuvien sivuttaiskiristysten takia. Puuttuvia sivuttaiskiristyksiä on kuitenkin helppo paikata esim. irtoremmeillä.
Putkirunkoinen rinkka koostuu kolmesta (tai useammasta) osasta: putkirungosta ja siihen kiinnittyvästä kantolaitteesta sekä rinkkapussista (tai useammasta sellaisesta). Putkirunkoiset ovat yleensä varsin hyvin säädettävissä, joskin säätämiseen saattaa vaatia hieman aikaa: esim. Savotan rinkoissa selkäosan korkeuden säätäminen tehdään löysäämällä selkäosasta löytyviä naruja, siirtämällä selkäosaa ja kiristämällä takaisin. Säätöjä on kuitenkin suhteellisen vaivatonta tehdä myös kenttäolosuhteissa. Ja kun säädöt ovat kerran löytyneet, eipä niihin tarvitse enää sen jälkeen koskea.
Putkirunkoinen rinkka ottaa yleensä kantajaan kiinni ainoastaan yläselästä sekä lannevyöltä, joskin pitkin selkää saattaa olla myös pehmustetyynyjä. Tämän avoimen mallin takia rinkka antaa selän hengittää paremmin ja on usein mukavampi kuumalla kelillä.Viilekkeet ja vyö ovat perinteisesti olleet varsin vähäisesti pehmustettuja, mutta uusimmissa malleissa on myös putkirunkoisiin tulleet geelivyöt ja -viilekkeet. Geelivyö antaa kuitenkin aina vähän periksi ja saattaa haitata varsinkin painavassa lastissa kantamista jonkin verran, varsinkin jos kantajan vyötärölle on kertynyt hieman rasvamakkaraa.
Koska putkirunkoiset rinkat ovat anatomisia painavampia, ovat vyörärölukot useinmiten metallisia. Tästä ei kannata tinkiä: metallinen pikakiristettävä lukko on todella kätevä ja kestää käytännössä ikuisesti. Muiden lukkojen materiaalit vaihtelevat muovista metalliin, mutta käytännössä putkirunkoisissa rinkoissa ei ole koskaan tullut vastaan huonoja lukkoja. Lukkojen vaihtaminen on usein helppoa: perinteisessä putkirunkoisessa lukon saa vaihdettua ilman purkamista. Poikkeuksia kuitenkin on.
Pienemmät putkirunkoiset rinkat ovat yleensä yksitaskuisia ja runkoon jää ulkopuolelle tilaa sitoa itse runkoon kiinni makuupussi ja teltta. Isommissa rinkoissa on taas pääsääntöisesti kaksi isoa taskua, joista rinkan mallista riippuen alempi saattaa olla isolla ulos aukeavalla luukulla varustettu. Suuret sivutaskut ovat joko sivulta vetoketjulla aukeavia tai läpällä päältä aukeavia, mahdollisesti lumisululla varustettuja. Monissa putkirunkoisissa rinkoissa on myös sivutaskujen takana läpivienti, missä kulkee kätevästi esim. pitkävartinen kirves tai kivääri.
Putkirunkoiset rinkat ovat harvemmin vesitiiviitä. Valmistajilta löytyy kuitenkin mallikohtaiset sadesuojat kaikille rinkoille ja sellainen kannattaakin poikkeuksetta hankkia.
Putkirunkoisen rinkan keskeisin ero käytössä on itse putkirunko. Rungossa on pääosin aina yläosassa nk. yläkaari, jolla saa rinkkaan lisää korkeutta parhaimmillaan jopa kymmeniä senttejä. Tämän tilan voi hyödyntää esim. teltan ja makuupussin kuljettamiseen. Mikäli kaikki tavarat saa kuitenkin rinkkaan sisälle (tai esim. yläläpän alle, missä itse tykkään kuljettaa makuupussia), voi kaaren jättää kokonaan pois rinkasta; se yleensä lähtee kokonaan irti. Kaaren säätöön ja muotoon kannattaa kiinnittää myös huomiota, ettei käy niin kuin minulle ensimmäisellä kerralla putkirinkan kanssa: kaksi päivää kolistin takaraivoani liian matalalla olevaan kaareen ennen kun tajusin, että sitä voisi nostaa vähän ylöspäin.
Putkirunkoisen rinkan kantaminen poikkeaa teknisesti hieman anatomisen rinkan kantamisesta. Siinä missä anatominen rinkka säädetään kiinni selkään, putkirinkka on aina irti kantajan selästä. Tästä syystä kantaminen voi tuntua oudolta alkuun. Itse tykkään säätää putkirunkoisen siten, että rinkka nojaa hieman anatomista enemmän olkaviilekkeisiin, koska omasta rinkastani löytyy olkaviilekkeiden päältä keventäjäremmit, jolla saan siirreltyä sekunneissa painopistettä olkaviilekkeiltä lantiovyölle vetämällä rinkkaa lähemmäksi selkään. Esim. mäkiä noustessa rinkan voi taas päästää roikkumaan vähän enemmän hartioille ja taaksepäin. Tämä painon siirtely vaatii hieman totuttelua, mutta jo toisena tai kolmantena vaelluspäivänä hyöty alkaa käydä ilmeiseksi.
Sotilasrinkat
 |
| Savotan Jääkäririnkka on Suomen armeijan valinta |
Sotilasrinkkoja löytyy molemmista kategorioista. Kyseessähän ei ole välttämättä (joskin saattaa olla) oikeasti sotilaskäytössä oleva kantolaite, vaan sotilasrinkoilla tarkoitetaan MOLLE- ja ALICE-standardin täyttäviä rinkkoja, jotka ovat pääsääntöisesti täynnä erilaisia taskuja varten olevia standardisoituja kiinnityslenkkejä. Näitä löytyy kaikenlaisia ja hintaisia. Samat säännöt siis pätevät näihinkin: tarkasta kantolaite ennen ostoa huolellisesti ja varmista kantolaitteen laatu. Halvalla ei saa huippulaatua, mutta kovakaan hinta ei välttämättä takaa laatua: varsinkin jenkkiarmeijan käytössä olevat kantolaitteet (esim. Condorin valmistamat) saavat usein lisähintaa juuri siitä tosiasiasta, että ne ovat oikeasti kenttäkäytössä amerikkalaisilla. Kotimaisista voin luonnollisesti suositella Savottaa (kuten aina), heidän valikoimista löytyy parikin sotilasmallia, joista toinen on epävirallisesti ja toinen virallisesti Suomen armeijan käytössä.
Parastahan sotilasrinkoissa on modulaarisuus: voit kiinnittää juuri tarpeisiisi sopivat lisukkeet rinkan kiinnikeisiin ja rinkkaa voi varustella eri lailla reissujen välillä. Kiinnikelenkkeihin saa myös helposti pujotettua irtoremmejä, jolloin esim. teltan ja makuupussin voi jättää rinkan ulkopuolelle.
Yhteenveto
No millainen rinkka sitten kannattaa hankkia? Sanoisin, että tärkeintä (em. mainittujen valintakriteerien lisäksi) on se, miltä kantolaite tuntuu selkään. Itselläni on ollut vuosien varrella jokusia anatomisia ja pari putkirinkkaa. Oma mieltymykseni juuri säädettävyyden ja pitkällä matkalla kantomukavuuden takia on Savotta 50 putkirunkoinen rinkka, josta (tai yleisesti Savotan isosta putkirinkasta) haaveilin toista vuosikymmentä ennen ostamista. Pitkillä metsäreissuilla putkirunkoinen tuppaa olemaan luotettavampi, reppureissaamiseen taas anatominen on monesti kätevämpi esim. lentäessä. Kokeile erilaisia vaihtoehtoja kaupoissa ja konsultoi myyjää (mutta varauksella: myyjilläkin on aina omat mieltymykset, jotka eivät välttämättä vastaa omia tarpeitasi), kerro rohkeasti käyttötarpeestasi ja -tarkoituksestasi. Hyviä ja luotettavia vehkeitä löytyy kummastakin kategoriasta ja kun perusasiat ovat kunnossa, oikeastaan ratkaiseva tekijä on käyttömukavuus.
Oma rinkkani
Itse kannan metsässä tosiaan Savotta 50 rinkkaa, mikä on modernisoitu versio Savotan perinteisistä putkirunkoisista geelivöineen ja monine pienine yksityiskohtineen. Reilun 400e hintainen rinkka on hinta-laatusuhteeltaan mielestäni parasta mitä rahalla saa. Savotan rinkkojen laadusta kertoo aikalailla paljon se, että lähes jokaisella vaellusreissulla tulee vastaan ainakin yksi Savotta eikä niitä oikein tahdo saada käytettynä mistään. Kuka nyt hyvää vaihtaisi mihinkään muuhun? Savotalta saa myös "tiskin alta" eli kyselemällä jälleenmyyjiltä tai suoraan valmistajalta käytännössä koko rinkan varaosina osa kerrallaan.
Ostettuani aikoinani tuon rinkan ensimmäinen, viiden päivän mittainen reissu meinasi hieman käydä alkuun raskaaksi, kun piti opetella kokonaan uudestaan rinkan pakkaaminen. Edellinen rinkka oli auttamatta liian pieneksi jäänyt Savotan parikymmentä vuotta vanha junioririnkka putkirungolla, mutta vanhassa rinkassa oli sen ainoassa isossa taskussa niin vähän tilaa, ettei sen sisään voinut pakata kuin pakolliset. 90 litrainen Savotta 50 nieli kiltisti sisäänsä kaikki tavarani, pienellä taistelulla sain loppureissusta safkan käydessä vähiin myös teltan, makuupussin ja makuualustan pakattua kokonaan rinkan päätaskuun. Päätaskussa on edessä myös vetoketju, josta saa otettua ja tungettua päällimmäisenä olevaa tarvaraa edestakas päätaskuun tarvitsematta avata itse päätaskun läppää tai edes lukkoja.
Alataskuun saa kätevästi mahtumaan kaikki ruokailuun liittyvät tarpeet: trangia, polttoaine (jota varten kannattaa ostaa joko oikea polttoainepullo tai pakata se erilliseen, suljettavaan muovipussiin; tämän oppii siinä vaiheessa, kun muovipullo aukeaa rinkkaan ja kaikki vaatteet ovat polttonesteessä), kahden ihmisen ruuat (jotka tosin pakkaan nykyään omaan pussiinsa yläosastoon ihan painopisteen siirtämisen takia), ruokailuvälineet. Rinkan päällä olevaan pikkutaskuun (joka on ainakin näennäisesti vesisuojattu sisäpuolelle laminoidun kalvon ansiosta) saa kätevästi esim. nenäliinat, kartan, kompassin (joka tosin yleensä roikkuu jo ihan mielenkiinnostakin kaulassa) ja kaikkea pikkutavaraa, mitä voisi äkkiseltään tarvita. Viilekkeissä on metallilenkit, jossa minulla yleensä roikkuu gps ja kompassi. Toinen iso sivutasku on lämpöeristetty; siellä pysyy lähteestä täytetty metallinen juomapullo mukavasti kylmänä useammankin tunnin ajan. Sivutaskut täyttyvät itsellä sekalaisesta tilpehööristä tai esim. vesipulloista, joita isoihin sivutaskuihin mahtuu kummallekin puolelle 1,5 litraisen limpparipullon verran. Vettä siis kulkee helposti mukana isojakin määriä ilman isoa kantoastiaa erotettuna vaatteista ja muusta kastuvasta.
Lantioviilekkeen geelityynyn ja vyön väliin saa kiinnitettyä sotilasstandardien mukaisia lisätaskuja (vaikka varsinaisia lenkkejä ei löydykään) ja lukon irrottamalla pujotettua vaikkapa puukon roikkumaan.
Yläkaaressa yleensä itselläni on teltta, joka on kiinnitetty kaaressa oleviin remmeille tarkoitettuihin hahloihin. Teltta pysyy kivasti omalla painollaan paikallaan eikä silti haittaa rinkan päätaskun avaamista esim. tauoilla. Mikäli mukana on isompi makuualusta (eikä yleensä käyttämäni ultralight), pakkaan makuualustan myös samaan nippuun teltan kanssa yläkaareen, joko teltan ympärille tai niputtaen teltan ja makuualustan toisiinsa remmillä. Koska pyrin pakkaamaan rinkan aina niin, että päätaskuun ei ole mitään asiaa ennen leiriintymistä, makuupussi kulkee taas kätevästi ilman sen kummempaa kiinnitystä ylemmän taskun läpän alla: läppä on kotelomallinen ja lukitsee hienosti suhteellisen täynnäkin olevaan rinkkaan makuupussin paikoilleen.
Arpominen ensimmäisellä reissulla yläkaaren, selän ja viilekkeiden säädön kanssa teki parista ensimmäisestä päivästä aika tuskallisia. Sain kuitenkin haettua säädöt kohdalleen reissun aikana, ja viimeisten parin päivän aikana alkoikin löytymään se 50:n todellinen luonne. Keventäminen tasaisella ja painopisteen siirtäminen taakse nousuissa tuovat kummasti helpotusta kulkemiseen ja vakauttavat menoa haaasteellisemmassakin maastossa. Pikaisia säätöjä (esim. viilekkeiden ja keventäjien osalta) pystyy tekemään rinkan ollessa selässä, lantiovyö kiristetään joka kerta kiinni laittaessa.
Jos jotain negatiivista pitää tuosta rinkasta väkisin kaivaa, niin näin hieman mahakkaana miehenä geelivyö tuntuu hieman liian löysältä ja sen lukitseminen tuntikausiksi lantiolle ei oikein ole mahdollista. Kovassa painolastissa lantiovyö valuu alaspäin ja rinkkaa tarvitsee aina silloin tällöin nostaa ylöspäin. Tämä ongelma on toki kaikkien rinkkatyyppien kanssa itselläni, mikäli lantiovyö on kovin paksu.
Paras. Rinkka. Ikinä. Mutta mieltymysasioitahan nämä ovat.
Paras. Rinkka. Ikinä. Mutta mieltymysasioitahan nämä ovat.
torstai 5. maaliskuuta 2015
Rinkan pakkaamisesta
Normaalisti isohkoissa rinkoissa on päätasku jaettu kahtia, ylä- ja alalokeroon. Varsinkin putkirinkoissa tuo alalokero on yleensä hieman helppopääsyisempi ja siihen pääseekin käsiksi suoraan rinkan ulkopuolelta. Käytän nyt tässä artikkelissa esimerkkinä tuota omaa rinkkaani (Savotta 50v juhlamalli), josta löytyy kuva tuosta vierestä.
Hyvä perusajatus on, että kaikki mikä mahtuu rinkkaan sisälle, laitetaan rinkkaan sisälle. Varsinkin pienempien rinkkojen ja reppujen kanssa kaikkea ei ole kuitenkaan mahdollista tai järkevää tunkea sisäpuolelle ja siksi olisikin hyvä, että rinkassa/repussa on ulkopuolella kiinnityspisteitä, mihin voi esim. irtoremmeillä kiinnittää vaikkapa teltan roikkumaan.
Pääsääntöisesti rinkassa on iso päätasku, johon pakataan tavarat, joita tarvitaan leirissä. Tämä tarkoittaa vaihtovaatteita, yöpymistarpeita ja muuta sellaista. Mikäli kantolaitteesta löytyy alatasku, johon on helppo päästä käsiksi, pakataan sinne päivän aikana tarvittavat tarpeet. Näihin kuuluu esim. päivän ruoka-annos, sadevaatteet, keittovälineet ja esim. vessapaperi; kaikki sellainen, mitä päivän aikana tuntee tarvitsevansa.
Hieman äskeiseen ristiriitaisestikkin mainittakoon, että painavat esineet (esim. se keittolaite) on hyvä pakata mahdollisimman lähelle selkää. Painopisteen kannalta parasta on pakata nämä tavarat myös noin suunnilleen keskiosaan rinkkaa (tiedän, tämä on hieman ristiriitaista varsinkin tuon oman rinkkani kanssa).
Päätaskuun kannattaa pakata kaikki sellainen, mitä vaelluspäivän aikana ei tarvitse (tai ainakaan kuvittele tarvitsevansa). Jos keli näyttää hyvältä, voi sadevaatteet tunkea rinkan päätaskuun, mutta kokemus on opettanut, että mitä vaikeammin sadevaatteet on saatavilla, sitä suuremmalla todennäköisyydellä vettä tulee kuin aisaa. Päätaskuun on siis hyvä pakata esim. vaihtovaatteet, makuupussi (ja makuualusta, jos se sinne mahtuu), muut kuin vaelluspäivän ruokatarpeet, jne.
Itse pakkaan yleensä vaatteet rullaamalla ne rulliksi ja sijoittamalla rullat pystyyn. Näin vaatteet löytyvät vaivattomasti eikä koko rinkkaa tarvitse tyhjentää joka kerta. Näppärä kikka päivittäisten vaihtovaatteiden (t-paita, sukat, kalsarit) pakkaamiseen löytyy tästä.
Putkirinkoissa on yleensä yläläpässä tasku, johon on hyvä pakata sellaista kaikkea pikkutavaraa, jota tarvitsee päivän aikana. Hyviä esimerkkejä näistä ovat taukonaposteltavat, rinkan sadesuoja, puukko, kamera, jne. Taskut eivät tosin yleensä ole kovinkaan suuria (no, omassa rinkassa vetoisuus on "1 kissa" ja tämä on testattu), joten ihan kaikkea ei sinne kannata tunkea.
Teltta on usein suurin kannettava esine ja se ei helposti mahdu sisälle isoonkaan rinkkaan. Lisäksi sateisella kelillä teltta saattaa olla märkä eikä märkää telttaa kannata tunkea rinkkaan sisälle. Teltta kannattaakin siksi kiinnittää rinkkaan ulkopuolelle, esim. yläläpän väliin, yläkaareen tai alapuolelle. Kiinnittämiseen voi käyttää apuna irtohihnoja. Sama pätee useasti myös makuualustan kanssa. Makuualusta on kuitenkin kevyt, joten sen voi kiinnittää käytännössä mihin tahansa.
Pakkaamisessa on hyvä noudattaa jossain määrin symmetriaa, ettei rinkasta tule sivupainoinen kumpaankaan suuntaan. Täydellinen symmetria on usein kuitenkin sula mahdottomuus, mutta esim. telttaa ei kannata laittaa pystyyn rikan kylkeen.
Tavarat kannattaa pakata tiiviisti. Irtonaisena hölskyvät tavarat saavat rinkan heilahtelemaan ikävästi selässä ja varsinkin keittotarpeet pitävät kohtuutonta meteliä. Varsinkin ergorinkoissa on yleensä erilaisia kompressioremmejä, jolla rinkan saa kiristettyä varsin tiiviiksi. Tiivis on hyvä.
Pääsääntöisesti kaikista rinkoista löytyy kookkaat sivutaskut. Näihin on hyvä pakata vaikkapa juomapullot, useissa rinkoissa nämä taskut on jopa tarkoitettu tähän käyttöön ja eristetty lämmöneristeellä estämään veden lämpenemistä/jäätymistä.
Oma kokemus on opettanut, että vaatteet kannattaa pakata vesitiiviiseen pussiin rinkan sisällä. Esim. muovipussi toimii yleensä ihan hyvin, mutta saatavilla on myös tähän tarkoitukseen olevia täysin vesitiivitä pusseja. Mukaan kannattaa pakata myös ylimääräinen muovipussi likapyykkiä varten. Eivät sitten mene puhtaat ja likaiset sekaisin.
Varsinkin putkirinkoissa on yleensä myös omat paikkansa onkivehkeiden ja kirveen kantamiseksi. Pääsääntöisesti nämä paikat ovat läpivientejäsivutaskujen takana. Kirves kannattaa pakata aina kuitenkin mahdollisimman lujaa kiinni rinkkaan ja suojata AINA teräsuojalla. Ei ole kovin kivaa kompastua ja kaatua terävän kirveen päälle, jälki on usein varsin ikävää. Suurikokoista kirvestä en muutenkaan ole nähnyt tarpeelliseksi kuljettaa mukana ainakaan kansallispuistoihin suuntautuvilla reissuilla, tulentekopaikoilta löytyy yleensä (tasan kerran ei ole löytynyt) jonkinmoinen kirves ja mahdollisesti saha.
Kokeilemalla ja totuttelemalla jokainen tavara löytää jokaisen vaeltajan rinkassa oman paikkansa eikä yhtä oikeaa tapaa ole. Mikäli siis näiden ohjeiden mukaiset neuvot tuntuvat oudoilta, kannattaa ehdottomasti kokeilla muita ratkaisuja.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Perustarpeet, eli mitä olisi hyvä ottaa huomioon ensimmäisellä reissulla
"Haluisin lähteä kokeilemaan vaeltamista, mutta en tiedä, mitä pitäisi ottaa mukaan". Tämän olen kuullut monen ihmisen suusta ja olenkin koittanut jakaa neuvojani parhaan mukaan. Koitan tähän postaukseen listata hieman sellaisia perusjuttuja, mitä olisi hyvä ottaa huomioon, kun ensimmäistä kertaa lähtee metsään.
Valmistelu
Reissu kannattaa suunnitella aina huolella. Kohteeksi kannattaa valita jokin suhteellisen helppo kohde. Kansallispuistot ovat pääsääntöisesti Suomessa varsin hyvin huollettuja ja tulentekopaikat hyvin varusteltuja. Suosittelenkin ensimmäiselle reissulle kohteeksi esimerkiksi jotain eteläisen Suomen kansallispuistoa. Pääkaupunkiseudulla on hyvä aloittaa vaikkapa Nuuksiosta.
Kannattaa myös miettiä hieman, kuinka rankan reissun on kykeneväinen vetämään. Se, että jaksat marssia yhtä soittoa 20 kilometriä, ei tarkoita vielä sitä, että metsässä jaksaisit painaa samaa matkaa edes vuorokaudessa. Parin päivänkin varusteille kertyy yleensä huomattavan paljon painoa ja vaikeakulkuinen maasto hidastaa omalta osaltaan kulkemista ja tekee liikkumisesta raskasta. Ensimmäisille reissuille ei siis kannatakkaan valita mitään suorittamisreittiä, vaan kannattaa lähteä leireilymielessä liikenteeseen.
Reitin suunnittelu on Suomessa tänä päivänä naurettavan helppoa. Metsähallituksen karttapalvelu www.retkikartta.fi avulla on helppo tutustua kohteisiin etukäteen ja hieman miettiä, miten paljon ja mistä mihinkin päivän aikana liikkuu. Yöpyminen kannattaa sijoittaa aina tulentekopaikkojen läheisyyteen: näillä paikoilla on yleensä tulentekoa varten omat paikkansa sekä polttopuut ja useasti myös teltan pystyttämiseen soveltuvia alueita. Joissain paikoissa on tarjolla myös kotia ja laavuja, joissa yöpyä. Ei kannata kuitenkaan luottaa siihen, että nämä rakennukset olisivat aina vapaana. Tästä syystä telttaa on hyvä kuskata aina mukana.
Alueen kartta on myös hyvä hankkia, vaikka sitä ei tarvitsisikaan. Lisäksi on hyvä opetella perus kartanlukutaidot ja kuinka käyttää kompassia.
Varusteet
Varusteissa on paljon sellaisia asioita, joihin omat mieltymykset vaikuttavat paljon. Omat mieltymykset juontavat juurensa paljolti 80-90-luvun taitteen partiolaisuuteen, jolloin mm. nk. ergorinkat olivat vielä aikamoinen harvinaisuus. Mitään esittämiäni asioita ei siis tule ottaa absoluuttisena totuutena, vaan kannattaa rohjeasti kokeilla eri vaihtoehtoja.
Vaatteet
Vaellusvaatteissa on hyvä käyttää kerrospukeutumisen ajattelua. Sää saattaa kesälläkin vaihdella saman päivän aikana huimasti ja oikea vaatetus onkin useasti varsin ongelmallinen asia. Muutamia huomioita olen kuitenkin tehnyt näiden suhteen ja niistä hieman lisää tässä alla.
Alusvaatteet
Mahdollisimman mukava alusvaatekerros on hyvä olla. Itse käytän boksereita ja t-paitaa yleensä alimpana kerroksena. Näissäkin voi hifistellä loputtomiin, kuulemma merinovilla on parasta sekä lämmöneristykseltään että -siirtokyvyltään. Toiset suosivat myös teknisiä urheiluvaatteita varsinkin paidan suhteen. Hihattominen paitojen käyttö ei ole suositeltavaa: kuumalla kelillä kantolaitteiden olkaviilekkeet hierävät ikävästi hartiat verille.
Housut
Housuissa pitää olla pitkät puntit, kun mennään metsään. Vaikka shortsit kuulostakvatkin kivalta ajatuksen tasolla, tarjoavat pitkät puntit suojaa mm. punkeilta (niitä on lähes joka metsässä) ja hyttysiltä, nokkosilta (niitä on JOKA metsässä) ja muulta kasvillisuudelta sekä pieniltä nirhaumilta. Shortseissa vaeltaminen ei ole loppuviimen kivaa edes tunturimaastossa.
Housujen tulee olla myös riittävän väljät eivätkä saa rajoittaa liikkumista. Materiaalina kannattaa suosia joko synteettisiä materiaaleja tai sekoitemateriaaleja. Puuvilla on materiaalina huonon kuivumisensa takia erittäin huonoa, farkut ovat huonoin mahdollinen vaihtoehto. Erityisiä valellushousuja saa suunnilleen kaikissa hintaluokissa, mutta esim. erilaiset sotilashousut (vaikkapa nämä) toimivat metsässä todella hyvin.
Myös taskuja on hyvä olla, sekä naposteltavien, että muiden tarpeellisten tavaroiden säilyttämistä varten.
Välikerros
Kesällä harvemmin tarvitsee pitkiä kalsareita (no, ainakaan itse en tarvitse), mutta paita on hyvä olla. Itse suosin flanellipaitoja, mutta pitkähihaiset t-paidat ja esim. vaelluspaidat toimivat ihan yhtä hyvin. Pääasia, että paita on helposti otettavissa pois päältä tai puettavissa, kun lämpötila vaihtuu.
Takki
Takit jakavatkin sitten mielipiteitä ja mielipiteitä on juuri niin paljon kuin takkien käyttäjiäkin. Toiset suosivat hitechiä ja esim. softshell- ja kuoritakkeja, itse taas kallistun tuonne perinteisemmän vaellustakin puoleen. Tärkeitä olisi, että päälimmäinen kerros pitäisi tuulta. Goretex takit ovat vähän tuskaisia kesällä vaeltamiseen, koska ne eivät hengitä kovin kummoisesti. Päälimmäinen kerros kannattaa olla nimenomaan takkimallinen: vetoketjua avaamalla on helppo säädellä ruumiin lämpöä. Anorakki on ajatuksena kiva, mutta lähinnä kylmempinä aikoina ja leirikäytössä kätevä.
Kengät
Tukevat ja suhteellisen jäykkäpohjaiset kengät ovat parhaita metsässä, riippuen toki hieman vuodenajasta ja kohteesta. Pääsääntöisesti Goretex-vaelluskengät ovat paras ratkaisu, mutta kesällä pärjää hätinä lenkkariellakin. Usein metsässä on kuitenkin siellä täällä märkää, joten kalvotuksesta on aina etua. Umpimetsään mennessä paras vaihtoehto on pääsääntöisesti kumisaapas, samoin talvella vanha kunnon nokialainen pieksee monet tekniset kengät mennen tullen.
Vaelluskengistä kannattaa valita varrellinen versio mielummin kuin lenkkarimallinen. Tämä jo ihan siitäkin syystä, ettei kenkä hörppää niin helposti vettä. Vedensuojan lisäksi tarjoaa myös varsi hieman tukea nilkalle; metsässä on monta hyvää paikkaa nyrjäyttää nilkka ja yhdellä jalalla hyppien 5 kilometriäkin on todella pitkä matka.
Vaelluskengät kannattaa "ajaa sisään" eli käyttää uusia kenkiä pari viikkoa vaikkapa arkikäytössä ennen varsinaista vaellusreissua. Suoraan hyllystä ja metsään ajattelulla kenkien kanssa saa lähinnä todella näyttävät rakot jalkaan.
Myös nauhojen kireyttä kannattaa hieman miettiä, kokemus on opettanut, että ihan hirveän kireälle ei kannata nauhoja sitoa. Rasituksesta jalat ja nilkat turpoavat huomattavasti ja kengät muuttuvat äkkiä todella epämukaviksi.
Itse olen suosinut Salomonin GTX-kenkiä hintaluokassa ~100€. Halvemmat kengät tuntuvat hajoavan ainakin arkikäytössä noin vuodessa käsiin.
Sadevaatteet
Sadevaatteet on hyvä olla mukana, vaikka kuinka ottaisikin päähän pakata painavat vermeet reppuun. Sateessakin on ihan mukava liikkua metsässä, kun varustus on kunnossa, märissä vaateissa v-käyrä nousee äkkiä pystyyn hiertymien, kylmän ja energiavajeen myötä viimeistään parin tunnin jälkeen. Sadevaatteissakin on monenlaisia vaihtoehtoja ja niissäkin voi hieman säätää riippuen reissun luonteesta. Esim. vahatut vaellusvaatteet riittävät hyvin lyhyellä reissulla, viikon metsäreissulla on parempi olla mukana ihan oikea sadeasu.
Sadeviitta on ihan hyvä vaihtoehto, jos ei liikuta metsässä. Metsässä aluskasvillisuus tahtoo kastua aika helposti ja tästä syystä mukana olisikin hyvä olla sadehousut tai -lahkeet.
Kantolaite (reppu/rinkka)
Kantolaite on hyvä valita tarpeen mukaan. Yhden yön reissulle ei ehkä se Savotan suurin rinkka ole ihan oikea valinta, taas useamman päivän reissulle ei kannata lähteä pienen repun kanssa. Kannattaa hieman tutkia, kuinka paljon aikoo ottaa tavaraa mukaan ja valita kantolaite sen mukaan. Lyhyillä reissuilla pärjää suurehkolla repulla, pidemmille reissuille jo ihan kantomukavuudenkin takia kannattaa valita rinkka.
Rinkkoja on käytännössä kahdenlaisia: ergonomisia ja putkirinkkoja. Kummassakin ovat omat hyvät puolensa ja mielipiteet näiden kesken jakautuvat aika lailla kahtia. Putkirinkka on kuitenkin ensikertalaiselle suhteellisen kallis investointi, oma rinkkani maksoi 315 euroa. Nk. markettirinkallakin pärjää ensimmäiset reissut, mutta halvoissa rinkoissa yleensä myös näkyy hinta: lukot ja vetoketjut hajoilevat, kankaat repeilevät jne. Kokemus opettaa kuitenkin valitsemaan hyvän kantolaitteen. Itselläni taitaa olla nyt menossa 4. tai 5. kantolaite ja tätä tuskin hetkeen vaihdetaan mihinkään muuhun.
Juomapullo
Juomapullo on pakollisuus vaellusreissuilla. Vettä on hyvä olla aina riittävästi mukana, koska ihan kaikkialta sitä ei saa ihan tuosta noin vaan hankittua. Suosin itse pääasiassa metallisia juomapulloja niiden kestävyyden ja lämmöneristyskyvyn takia, mutta muovisetkin pullot toimivat. Moni suosii esim. armeijan kenttäpulloa ja myös kuntosalikäyttöön tarkoitetut pullot toimivat hyvin. Tärkeää on, että pullon saa suljettua siten, ettei se pääse vahingossa aukeamaan itsestään. Kierrekorkki on hyvä vaihtoehto. Halvin vaihtoehto on käyttää esim. kaupan limpparipulloa.
Keittotarpeet ja ruokailuvälineet
Riippuen mukaan otetusta sapuskasta, keittotarpeet ovat pääsääntöisesti pakollisuus. Kansallispuistoissa vaeltaessa veden keittämiseen riittää helposti parin kympin teräksinen kahvipannu; siinä keittyy niin kuivaruuan valmistamiseen tarvittava vesi kuin aamukahvitkin nuotiolla. Seuraava aste on hankkia joku retkikeitin ja niissä riittääkin sitten vaihtoehtoja aina parinkympin spriikeittimistä monen sadan euron kaasukeittimiin. Trangian peruskeitin maksaa noin 50 euroa ja sitä voi halutessaan laajentaa kahvipannulla ja vaikkapa kaasupolttimella.
Mikäli käytetään spriikeitintä, on syytä pitää huolta, että polttoainepullo pysyy kiinni. Spriillä kyllästettyjä vaatteita ei parane päälle laittaa. Spriipullon voi sulkea vaikkapa muovipussiin tai spriin voi kaataa erilliseen sitä varten tarkoitettuun polttoainepulloon. Polttoainepullot ovat kuitenkin suhteellisen arvokkaita, hintaa niillä on helposti halvan keittimen verran.
Viime vuosina keittolaitteisiin on tullut varsin egologinen vaihtoehto: nk. risupoltin. Kyseessä on simppeli tulisija, jossa voi polttoaineena käyttää vaikkapa käpyjä tai risuja. Laitteet ovat yllättävän tehokkaita, mutta vaativat hieman opettelua sytyttämisen suhteen.
Muoviastiat ovat käteviä ruokailuastioita. Mukana on hyvä olla myös lusikka ja haarukka, tai niiden nerokas ydistelmä: spork. Myös jonkinlainen kuppi on hyvä olla, muovi- tai peltimuki toimii hyvin. Oldschool vaeltajillahan on aina aito lapinkuksa (vaikkei se niin kovin kätevä olekkaan).
Tulentekotarpeet
Tulentekotarpeita on syytä olla mukana aina useampia, pelkkä sytkä on huono idea. Tulentekotarpeet on myös syytä suojata kastumiselta. Minigrip-pussissa pysyvät tulitikutkin kuivana sateella.
Ensiaputarpeet
En ole tainnut olla yhdelläkään sellaisella reissulla, jossa ei ensiapupakkausesta olisi jotain tarvittu. Erilaiset palovammat ja pienet haavat ovat arkipäivää vaellusreissuilla, mutta syytä on myös varautua pahempiinkin vammoihin. Leiripaikalla on yleensä kirves ja sillä saa helposti pahaa jälkeä aikaan eikä apu ole aina kovinkaan lähellä. Mukaan siis perus ensiapupakkaus AINA.
Saniteettitarpeet
Henkilökohtainen hygienia on jokaisen oma asia, mutta suosittelen pitämään ainakin jollain asteella huolta siitä myös vaellusreissulla. Pyyhe on hyvä olla mukana, mutta mitään isoa rantapyyhettä ei kannatapelkästään jo painon ja huonon kuivumisen takia mukana kuskata. Saippuaa on hyvä olla, mikäli aikoo käydä peseytymässä. Myös esim. Savetin käsienpesulaput ovat käteviä, kädet kun on hyvin suurella todennäköisyydellä nuotiolla puuhastellessa aina likaiset. Astioiden pesuun voi kuskata myös pientä pulloa astianpesuainetta, mutta saa sen ruokakipon pestyä myös saippuallakin.
Äläkä unohda vessapaperia. Sitä kun harvemmin on edes muuten hyvin huolletuissa käymälöissä.
Puukko
Yksi tärkeimmistä välineistä reissuilla. Puukon kanssa ei ole kuitenkaan tarve hifistellä ihan hirveästi; suurin osa myytävistä "eräpuukoista" soveltuu kovin huonosti vaelluskäyttöön. Perus vuolupuukot tai timpuripuukot (perus-Mora) ajavat yleensä kaikista parhaiten asiaansa. Itselläni on käytössä n. 25 euron hintainen Marttiinin Kaamosjätkä.
Taskulamppu
Jos ei nyt ihan juhannuksen tienoota oteta laskuun, yöllä on aina vähintäänkin hämärää. Siksi mukana on hyvä kuskata taskulamppua ja sille varaparistoja. Myös otsalamput on havaittu hyväksi leirissä.
Yöpymistarpeet
Yöpymiseen pitää valmistautua vuodenajan mukaan. Se makuupussi, joka keskikesän kuumuudessa on mukava, voi olla helposti kylmänä kesänä tuskaisen kylmä ja taas lämpöinen talvipussi on helposti liian kuuma kesällä. Makuupusseissa on suht tarkka lämpöarvoasteikko yleensä kirjattuna pussin päätyyn tai vähintään myyntiesitteeseen, kannattaa tutustua näihin tarkasti. Kesällä pärjää kevyellä pussilla, muina vuodenaikoina ei.
Ensimmäisille reissuille teltassa on yksi hyvä perusvaatimus: sen tulee pitää vettä. Teltta toimii tarvittaessa sateensuojana ja pitää sinut kuivana yön ajan. Kun telttaa alkaa valitsemaan, voi sitten puntaroida, kuinka painavan, ison ja hyvin ilmastoidun teltan haluaa. Vaihtoehtoja ja hintaluokkia on rajattomasti.
Makuualusta on myös tarpeellinen, se eristää sinut kylmästä maasta (maa on kylmää myös kesällä) ja pehmentää hieman alustaa tasoitellen myös hieman epätasaisuuksia. Vaahtomuovipatjat ovat vähän mennyttä aikaa, tänä päivänä saa todella päteviä ilmatäytteisiä patjoja, jotkai eivät paina tai vie tilaa yhtään vaahtokumipatjaa enempää.
--
Yksi hyvä sääntö on hyvä pitää mielessä: kaiken, minkä jaksat kantaa metsään, jaksat myös kantaa pois sieltä. Eli, rautalankaa: roskia ei jätetä metsään. Edes kansallispuistoissa ei paljon roska-astioita näy, joten roskat tuleekin joko kantaa mukanaan pois ja toimittaa niille kuuluvaan keräyspaikkaan (vaikka sitten kotona). Osan roskista voi myös polttaa nuotiolla ja tähän kannattaakin kiinnittää huomiota esim. kuivamuonien pakkauksissa.
--
Lista ei ole mitenkään täydellinen, vaan täydentelen tätä sitä mukaa, kun asioita tulee mieleen. Kysymyksiä ja kommentteja voi heitellä minulle vaikkapa sähköpostilla tai Facebookissa.
Valmistelu
Reissu kannattaa suunnitella aina huolella. Kohteeksi kannattaa valita jokin suhteellisen helppo kohde. Kansallispuistot ovat pääsääntöisesti Suomessa varsin hyvin huollettuja ja tulentekopaikat hyvin varusteltuja. Suosittelenkin ensimmäiselle reissulle kohteeksi esimerkiksi jotain eteläisen Suomen kansallispuistoa. Pääkaupunkiseudulla on hyvä aloittaa vaikkapa Nuuksiosta.
Kannattaa myös miettiä hieman, kuinka rankan reissun on kykeneväinen vetämään. Se, että jaksat marssia yhtä soittoa 20 kilometriä, ei tarkoita vielä sitä, että metsässä jaksaisit painaa samaa matkaa edes vuorokaudessa. Parin päivänkin varusteille kertyy yleensä huomattavan paljon painoa ja vaikeakulkuinen maasto hidastaa omalta osaltaan kulkemista ja tekee liikkumisesta raskasta. Ensimmäisille reissuille ei siis kannatakkaan valita mitään suorittamisreittiä, vaan kannattaa lähteä leireilymielessä liikenteeseen.
Reitin suunnittelu on Suomessa tänä päivänä naurettavan helppoa. Metsähallituksen karttapalvelu www.retkikartta.fi avulla on helppo tutustua kohteisiin etukäteen ja hieman miettiä, miten paljon ja mistä mihinkin päivän aikana liikkuu. Yöpyminen kannattaa sijoittaa aina tulentekopaikkojen läheisyyteen: näillä paikoilla on yleensä tulentekoa varten omat paikkansa sekä polttopuut ja useasti myös teltan pystyttämiseen soveltuvia alueita. Joissain paikoissa on tarjolla myös kotia ja laavuja, joissa yöpyä. Ei kannata kuitenkaan luottaa siihen, että nämä rakennukset olisivat aina vapaana. Tästä syystä telttaa on hyvä kuskata aina mukana.
Alueen kartta on myös hyvä hankkia, vaikka sitä ei tarvitsisikaan. Lisäksi on hyvä opetella perus kartanlukutaidot ja kuinka käyttää kompassia.
Varusteet
Varusteissa on paljon sellaisia asioita, joihin omat mieltymykset vaikuttavat paljon. Omat mieltymykset juontavat juurensa paljolti 80-90-luvun taitteen partiolaisuuteen, jolloin mm. nk. ergorinkat olivat vielä aikamoinen harvinaisuus. Mitään esittämiäni asioita ei siis tule ottaa absoluuttisena totuutena, vaan kannattaa rohjeasti kokeilla eri vaihtoehtoja.
Vaatteet
Vaellusvaatteissa on hyvä käyttää kerrospukeutumisen ajattelua. Sää saattaa kesälläkin vaihdella saman päivän aikana huimasti ja oikea vaatetus onkin useasti varsin ongelmallinen asia. Muutamia huomioita olen kuitenkin tehnyt näiden suhteen ja niistä hieman lisää tässä alla.
Alusvaatteet
Mahdollisimman mukava alusvaatekerros on hyvä olla. Itse käytän boksereita ja t-paitaa yleensä alimpana kerroksena. Näissäkin voi hifistellä loputtomiin, kuulemma merinovilla on parasta sekä lämmöneristykseltään että -siirtokyvyltään. Toiset suosivat myös teknisiä urheiluvaatteita varsinkin paidan suhteen. Hihattominen paitojen käyttö ei ole suositeltavaa: kuumalla kelillä kantolaitteiden olkaviilekkeet hierävät ikävästi hartiat verille.
Housut
Housuissa pitää olla pitkät puntit, kun mennään metsään. Vaikka shortsit kuulostakvatkin kivalta ajatuksen tasolla, tarjoavat pitkät puntit suojaa mm. punkeilta (niitä on lähes joka metsässä) ja hyttysiltä, nokkosilta (niitä on JOKA metsässä) ja muulta kasvillisuudelta sekä pieniltä nirhaumilta. Shortseissa vaeltaminen ei ole loppuviimen kivaa edes tunturimaastossa.
Housujen tulee olla myös riittävän väljät eivätkä saa rajoittaa liikkumista. Materiaalina kannattaa suosia joko synteettisiä materiaaleja tai sekoitemateriaaleja. Puuvilla on materiaalina huonon kuivumisensa takia erittäin huonoa, farkut ovat huonoin mahdollinen vaihtoehto. Erityisiä valellushousuja saa suunnilleen kaikissa hintaluokissa, mutta esim. erilaiset sotilashousut (vaikkapa nämä) toimivat metsässä todella hyvin.
Myös taskuja on hyvä olla, sekä naposteltavien, että muiden tarpeellisten tavaroiden säilyttämistä varten.
Välikerros
Kesällä harvemmin tarvitsee pitkiä kalsareita (no, ainakaan itse en tarvitse), mutta paita on hyvä olla. Itse suosin flanellipaitoja, mutta pitkähihaiset t-paidat ja esim. vaelluspaidat toimivat ihan yhtä hyvin. Pääasia, että paita on helposti otettavissa pois päältä tai puettavissa, kun lämpötila vaihtuu.
Takki
Takit jakavatkin sitten mielipiteitä ja mielipiteitä on juuri niin paljon kuin takkien käyttäjiäkin. Toiset suosivat hitechiä ja esim. softshell- ja kuoritakkeja, itse taas kallistun tuonne perinteisemmän vaellustakin puoleen. Tärkeitä olisi, että päälimmäinen kerros pitäisi tuulta. Goretex takit ovat vähän tuskaisia kesällä vaeltamiseen, koska ne eivät hengitä kovin kummoisesti. Päälimmäinen kerros kannattaa olla nimenomaan takkimallinen: vetoketjua avaamalla on helppo säädellä ruumiin lämpöä. Anorakki on ajatuksena kiva, mutta lähinnä kylmempinä aikoina ja leirikäytössä kätevä.
Kengät
Tukevat ja suhteellisen jäykkäpohjaiset kengät ovat parhaita metsässä, riippuen toki hieman vuodenajasta ja kohteesta. Pääsääntöisesti Goretex-vaelluskengät ovat paras ratkaisu, mutta kesällä pärjää hätinä lenkkariellakin. Usein metsässä on kuitenkin siellä täällä märkää, joten kalvotuksesta on aina etua. Umpimetsään mennessä paras vaihtoehto on pääsääntöisesti kumisaapas, samoin talvella vanha kunnon nokialainen pieksee monet tekniset kengät mennen tullen.
Vaelluskengistä kannattaa valita varrellinen versio mielummin kuin lenkkarimallinen. Tämä jo ihan siitäkin syystä, ettei kenkä hörppää niin helposti vettä. Vedensuojan lisäksi tarjoaa myös varsi hieman tukea nilkalle; metsässä on monta hyvää paikkaa nyrjäyttää nilkka ja yhdellä jalalla hyppien 5 kilometriäkin on todella pitkä matka.
Vaelluskengät kannattaa "ajaa sisään" eli käyttää uusia kenkiä pari viikkoa vaikkapa arkikäytössä ennen varsinaista vaellusreissua. Suoraan hyllystä ja metsään ajattelulla kenkien kanssa saa lähinnä todella näyttävät rakot jalkaan.
Myös nauhojen kireyttä kannattaa hieman miettiä, kokemus on opettanut, että ihan hirveän kireälle ei kannata nauhoja sitoa. Rasituksesta jalat ja nilkat turpoavat huomattavasti ja kengät muuttuvat äkkiä todella epämukaviksi.
Itse olen suosinut Salomonin GTX-kenkiä hintaluokassa ~100€. Halvemmat kengät tuntuvat hajoavan ainakin arkikäytössä noin vuodessa käsiin.
Sadevaatteet
Sadevaatteet on hyvä olla mukana, vaikka kuinka ottaisikin päähän pakata painavat vermeet reppuun. Sateessakin on ihan mukava liikkua metsässä, kun varustus on kunnossa, märissä vaateissa v-käyrä nousee äkkiä pystyyn hiertymien, kylmän ja energiavajeen myötä viimeistään parin tunnin jälkeen. Sadevaatteissakin on monenlaisia vaihtoehtoja ja niissäkin voi hieman säätää riippuen reissun luonteesta. Esim. vahatut vaellusvaatteet riittävät hyvin lyhyellä reissulla, viikon metsäreissulla on parempi olla mukana ihan oikea sadeasu.
Sadeviitta on ihan hyvä vaihtoehto, jos ei liikuta metsässä. Metsässä aluskasvillisuus tahtoo kastua aika helposti ja tästä syystä mukana olisikin hyvä olla sadehousut tai -lahkeet.
Kantolaite (reppu/rinkka)
Kantolaite on hyvä valita tarpeen mukaan. Yhden yön reissulle ei ehkä se Savotan suurin rinkka ole ihan oikea valinta, taas useamman päivän reissulle ei kannata lähteä pienen repun kanssa. Kannattaa hieman tutkia, kuinka paljon aikoo ottaa tavaraa mukaan ja valita kantolaite sen mukaan. Lyhyillä reissuilla pärjää suurehkolla repulla, pidemmille reissuille jo ihan kantomukavuudenkin takia kannattaa valita rinkka.
Rinkkoja on käytännössä kahdenlaisia: ergonomisia ja putkirinkkoja. Kummassakin ovat omat hyvät puolensa ja mielipiteet näiden kesken jakautuvat aika lailla kahtia. Putkirinkka on kuitenkin ensikertalaiselle suhteellisen kallis investointi, oma rinkkani maksoi 315 euroa. Nk. markettirinkallakin pärjää ensimmäiset reissut, mutta halvoissa rinkoissa yleensä myös näkyy hinta: lukot ja vetoketjut hajoilevat, kankaat repeilevät jne. Kokemus opettaa kuitenkin valitsemaan hyvän kantolaitteen. Itselläni taitaa olla nyt menossa 4. tai 5. kantolaite ja tätä tuskin hetkeen vaihdetaan mihinkään muuhun.
Juomapullo
Juomapullo on pakollisuus vaellusreissuilla. Vettä on hyvä olla aina riittävästi mukana, koska ihan kaikkialta sitä ei saa ihan tuosta noin vaan hankittua. Suosin itse pääasiassa metallisia juomapulloja niiden kestävyyden ja lämmöneristyskyvyn takia, mutta muovisetkin pullot toimivat. Moni suosii esim. armeijan kenttäpulloa ja myös kuntosalikäyttöön tarkoitetut pullot toimivat hyvin. Tärkeää on, että pullon saa suljettua siten, ettei se pääse vahingossa aukeamaan itsestään. Kierrekorkki on hyvä vaihtoehto. Halvin vaihtoehto on käyttää esim. kaupan limpparipulloa.
Keittotarpeet ja ruokailuvälineet
Riippuen mukaan otetusta sapuskasta, keittotarpeet ovat pääsääntöisesti pakollisuus. Kansallispuistoissa vaeltaessa veden keittämiseen riittää helposti parin kympin teräksinen kahvipannu; siinä keittyy niin kuivaruuan valmistamiseen tarvittava vesi kuin aamukahvitkin nuotiolla. Seuraava aste on hankkia joku retkikeitin ja niissä riittääkin sitten vaihtoehtoja aina parinkympin spriikeittimistä monen sadan euron kaasukeittimiin. Trangian peruskeitin maksaa noin 50 euroa ja sitä voi halutessaan laajentaa kahvipannulla ja vaikkapa kaasupolttimella.
Mikäli käytetään spriikeitintä, on syytä pitää huolta, että polttoainepullo pysyy kiinni. Spriillä kyllästettyjä vaatteita ei parane päälle laittaa. Spriipullon voi sulkea vaikkapa muovipussiin tai spriin voi kaataa erilliseen sitä varten tarkoitettuun polttoainepulloon. Polttoainepullot ovat kuitenkin suhteellisen arvokkaita, hintaa niillä on helposti halvan keittimen verran.
Viime vuosina keittolaitteisiin on tullut varsin egologinen vaihtoehto: nk. risupoltin. Kyseessä on simppeli tulisija, jossa voi polttoaineena käyttää vaikkapa käpyjä tai risuja. Laitteet ovat yllättävän tehokkaita, mutta vaativat hieman opettelua sytyttämisen suhteen.
Muoviastiat ovat käteviä ruokailuastioita. Mukana on hyvä olla myös lusikka ja haarukka, tai niiden nerokas ydistelmä: spork. Myös jonkinlainen kuppi on hyvä olla, muovi- tai peltimuki toimii hyvin. Oldschool vaeltajillahan on aina aito lapinkuksa (vaikkei se niin kovin kätevä olekkaan).
Tulentekotarpeet
Tulentekotarpeita on syytä olla mukana aina useampia, pelkkä sytkä on huono idea. Tulentekotarpeet on myös syytä suojata kastumiselta. Minigrip-pussissa pysyvät tulitikutkin kuivana sateella.
Ensiaputarpeet
En ole tainnut olla yhdelläkään sellaisella reissulla, jossa ei ensiapupakkausesta olisi jotain tarvittu. Erilaiset palovammat ja pienet haavat ovat arkipäivää vaellusreissuilla, mutta syytä on myös varautua pahempiinkin vammoihin. Leiripaikalla on yleensä kirves ja sillä saa helposti pahaa jälkeä aikaan eikä apu ole aina kovinkaan lähellä. Mukaan siis perus ensiapupakkaus AINA.
Saniteettitarpeet
Henkilökohtainen hygienia on jokaisen oma asia, mutta suosittelen pitämään ainakin jollain asteella huolta siitä myös vaellusreissulla. Pyyhe on hyvä olla mukana, mutta mitään isoa rantapyyhettä ei kannatapelkästään jo painon ja huonon kuivumisen takia mukana kuskata. Saippuaa on hyvä olla, mikäli aikoo käydä peseytymässä. Myös esim. Savetin käsienpesulaput ovat käteviä, kädet kun on hyvin suurella todennäköisyydellä nuotiolla puuhastellessa aina likaiset. Astioiden pesuun voi kuskata myös pientä pulloa astianpesuainetta, mutta saa sen ruokakipon pestyä myös saippuallakin.
Äläkä unohda vessapaperia. Sitä kun harvemmin on edes muuten hyvin huolletuissa käymälöissä.
Puukko
Yksi tärkeimmistä välineistä reissuilla. Puukon kanssa ei ole kuitenkaan tarve hifistellä ihan hirveästi; suurin osa myytävistä "eräpuukoista" soveltuu kovin huonosti vaelluskäyttöön. Perus vuolupuukot tai timpuripuukot (perus-Mora) ajavat yleensä kaikista parhaiten asiaansa. Itselläni on käytössä n. 25 euron hintainen Marttiinin Kaamosjätkä.
Taskulamppu
Jos ei nyt ihan juhannuksen tienoota oteta laskuun, yöllä on aina vähintäänkin hämärää. Siksi mukana on hyvä kuskata taskulamppua ja sille varaparistoja. Myös otsalamput on havaittu hyväksi leirissä.
Yöpymistarpeet
Yöpymiseen pitää valmistautua vuodenajan mukaan. Se makuupussi, joka keskikesän kuumuudessa on mukava, voi olla helposti kylmänä kesänä tuskaisen kylmä ja taas lämpöinen talvipussi on helposti liian kuuma kesällä. Makuupusseissa on suht tarkka lämpöarvoasteikko yleensä kirjattuna pussin päätyyn tai vähintään myyntiesitteeseen, kannattaa tutustua näihin tarkasti. Kesällä pärjää kevyellä pussilla, muina vuodenaikoina ei.
Ensimmäisille reissuille teltassa on yksi hyvä perusvaatimus: sen tulee pitää vettä. Teltta toimii tarvittaessa sateensuojana ja pitää sinut kuivana yön ajan. Kun telttaa alkaa valitsemaan, voi sitten puntaroida, kuinka painavan, ison ja hyvin ilmastoidun teltan haluaa. Vaihtoehtoja ja hintaluokkia on rajattomasti.
Makuualusta on myös tarpeellinen, se eristää sinut kylmästä maasta (maa on kylmää myös kesällä) ja pehmentää hieman alustaa tasoitellen myös hieman epätasaisuuksia. Vaahtomuovipatjat ovat vähän mennyttä aikaa, tänä päivänä saa todella päteviä ilmatäytteisiä patjoja, jotkai eivät paina tai vie tilaa yhtään vaahtokumipatjaa enempää.
--
Yksi hyvä sääntö on hyvä pitää mielessä: kaiken, minkä jaksat kantaa metsään, jaksat myös kantaa pois sieltä. Eli, rautalankaa: roskia ei jätetä metsään. Edes kansallispuistoissa ei paljon roska-astioita näy, joten roskat tuleekin joko kantaa mukanaan pois ja toimittaa niille kuuluvaan keräyspaikkaan (vaikka sitten kotona). Osan roskista voi myös polttaa nuotiolla ja tähän kannattaakin kiinnittää huomiota esim. kuivamuonien pakkauksissa.
--
Lista ei ole mitenkään täydellinen, vaan täydentelen tätä sitä mukaa, kun asioita tulee mieleen. Kysymyksiä ja kommentteja voi heitellä minulle vaikkapa sähköpostilla tai Facebookissa.
Metsässä on hyvä olla
Koska minulta on kyselty paljon tuosta vaellusharrastuksesta, päätimpä alkaa hieman kirjoittamaan asiasta näin nettiinkin ja jakaa tietoa ja kokemustani muillekkin. Kaikki kirjoitukset perustuvat toki vain omaan kokemukseeni, mutta koitan toki perustella asiat mahdollisimman hyvin.
Metsä on ollut aina lähellä sydäntäni. Maaseudun laidalla kasvaneena tuli jo pikkupoikana kierreltyä päämäärätömästi metsissä ja parhaat leikit ja seikkailut tapahtuivatkin metsän siimeksessä. Varhaisteini-iän partioharrastus sekä osaltaan myös armeija ovat tukeneet tätä rakkauttani luonnossa liikkumiseen, mutta armeijan jälkeen harrastus unohtui jokuseksi vuodeksi.
Uuden kimmokkeen sain kuitenkin erään lyhyekön vaellusreissun saattelemana reilu puoli vuosikymmentä sitten. Sen jälkeen pyrkimys onkin ollut päästä metsään aina joka kesä. Puolisoni kanssa olemmekin kiertäneet Suomen kansallispuistoja ja retkeilyalueita niin kävellen kuin myös vesiteitse. Vuosi vuodelta osaaminen on karttunut entisestään ja kokemusta on tullut lisää.
Menkää siis ihmiset metsään. Metsässä parin päivän oleskelu ei kummoisia juttuja vaadi ja kokemus on varmasti aina (vaikka koko reissun sataisi vettä ja olisi kurjaa) sen arvoista.
Metsä on ollut aina lähellä sydäntäni. Maaseudun laidalla kasvaneena tuli jo pikkupoikana kierreltyä päämäärätömästi metsissä ja parhaat leikit ja seikkailut tapahtuivatkin metsän siimeksessä. Varhaisteini-iän partioharrastus sekä osaltaan myös armeija ovat tukeneet tätä rakkauttani luonnossa liikkumiseen, mutta armeijan jälkeen harrastus unohtui jokuseksi vuodeksi.
Uuden kimmokkeen sain kuitenkin erään lyhyekön vaellusreissun saattelemana reilu puoli vuosikymmentä sitten. Sen jälkeen pyrkimys onkin ollut päästä metsään aina joka kesä. Puolisoni kanssa olemmekin kiertäneet Suomen kansallispuistoja ja retkeilyalueita niin kävellen kuin myös vesiteitse. Vuosi vuodelta osaaminen on karttunut entisestään ja kokemusta on tullut lisää.
Menkää siis ihmiset metsään. Metsässä parin päivän oleskelu ei kummoisia juttuja vaadi ja kokemus on varmasti aina (vaikka koko reissun sataisi vettä ja olisi kurjaa) sen arvoista.
Tilaa:
Blogitekstit
(Atom)