Puskajuttuja

Anatomisia rinkkoja löytyy kaikenlaisia ja -hintaisia. Niiden osamiessa kannattaakin tutustua varsin tarkkaan esim. netin avustuksella kantolaitteen kestävyyteen ja käytännöllisyyteen. Toki myös käyttötarkoitus vaikuttaa siihen, millainen rinkka kannattaa ostaa: viikonloppuretkille sopii hyvin halvempikin rinkka, pidemmille vaellusreissuille ja reppureissaamiseen kannattaa panostaa laatuun niin paljon kuin lompakko antaa myöten.

Anatominen rinkka muistuttaa ulkomuodoltaan suurta reppua. Ensimmäinen asia mikä siis kannattaakin varmistaa on, että kyseessä on rinkka eikä reppu. Rinkan ja repun keskeinen ero on, että rinkat ovat jäykistetty rungolla pystysuunnassa. Jos siis kantovälineen saa pituussuunnassaan rullalle, kyseessä ei ole rinkka eikä sillä ole hyvä kantaa runsasta määrää tavaraa sen menettäessä kuormassa ryhtinsä ja pahimmillaan painaessaan kantajan alaselkää eteenpäin. Ylipakatulla repulla (ei rinkalla) saa lähinnä selän kipeäksi ja pahan mielen.

Anatomiset rinkat ottavat yleensä lähes koko mitaltaan kantajansa selkään kiinni erilaisilla pehmusteilla. Näiden mukavuutta kannattaa myös vertailla. Vyössä ja viilekkeissä käytetään halvemmissa malleissa vaahtomuovia, paremmissa malleissa on lähes aina geelipehmusteet. Kumpi on nyt sitten parempi, se on aikalailla makuasia.

Jo parinsadan euron rinkoissakin olkaviilekkeiden korkeutta pystyy säätämään. Yleensä olkaviilekkeet on kiinnitetty rinkan sisällä kulkevan rungon keskellä kulkevaan kiskoon ja säätö on yleensä varsin helppoa. Rinkkaa ostaessa kannattaa tarkastaa, että rinkan korkeussäätö riittää omalle vartalolle. Liian lyhyttä rinkkaa ei kannata osaa: suurin osa painosta pitäisi kantaa lantiovyöllä. Pienikokoisille kantajille (lapsille ja muuten vaan lyhytselkäisille) löytyvät ihan omat mallinsa.

Anatomisissa rinkoissa on viimeisen vuosikymmenen aikana tullut uutena ominaisuutena kokonaan matkalaukkumaisesti aukeava etuosa. Tämä on todella kätevä ominaisuus ja helpottaa tavaroiden löytämistä kenttäolosuhteissa. Mikäli rinkassa on tällainen ominaisuus, kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota läpän sulkumekanismiin: tällaisessa rinkassa tulee olla hyvälaatuinen vetoketju sekä mielellään vielä lisäksi kiinnitys lukoilla. Mikäli lukkoja ei ole ja vetoketju pettää metsässä, on kamojen rinkan sisällä pitäminen varsin vaikeaa. Kuivana pitämisestä puhumattakaan.

Osa anatomisista rinkoista on näennäisesti vesitiiviitä. Tähän ei kuitenkaan kannata luottaa ihan sokeasti ja rinkalle onkin hyvä olla sadesuoja. Tällainen tulee usein rinkan mukana ja on piilotettu rinkan pohjassa tätä varten olevaan taskuun. Mikäli tällaista ei kuitenkaan ole, tarvikesadesuojia löytyy jos jonkinmoista.

Lukkojen laatuun kannattaa myös kiinnittää huomiota. Halvat muovilukot usein hajoavat helposti esim. päälle astuttaessa tai pakkasessa. Vaatii kuitenkin aikamoista tietoutta muovitekniikasta, että tätä voisi todentaa jollain lailla liikkeessä. Kannattaa kuitenkin katsoa, että lukot ovat jämäkät ja että valmistajalta saa tarvittaessa varaosia. Valitettavan usein lukot ovat kuitenkin ommeltu kiinni rinkkaan eikä niitä voi vaihtaa oikein ilman purkamista ja ompelemista. Mikäli siis haluaa varautua lukkojen vaihtamiseen maastossa, kannattaa varata mukaan kunnon ompeluneula ja karhunlankaa.

Vanhassa vara parempi, sanoo vanha sanonta. Niin tai näin, putkirunkoinen rinkka on se "perinteisempi" vaihtoehto. Ennen anatomisten rinkkojen tuloa markkinoille 80-luvulla, vaellusrinkat olivat aina näitä teräs- tai alumiinirunkoisia kantolaiteita. Vanhimmat mallit (joita edelleen on saatavilla) ovat pelkkiä putkikehikoita, joihin voi sitoa erinäisiä kääröjä ja rullia tavaraa. Tällaisen kantokehikon historia venyy aina kivikaudelle asti, perusperiaate on pysynyt samana tähän päivään asti. Mistään kivikautisesta rinkasta ei kuitenkaan välttämättä ole kyse: moderneissa putkirunkoisissa rinkoissa löytyy helposti kaikki samat ominaisuudet kuin anatomisistakin.

Putkirunkoiset rinkat ovat pääsääntöisesti suhteellisen hintavia ja vaihtoehtoja on huomattavasti vähemmän kuin anatomisissa. Hinnat lähtevät pienimpien mallien kanssa noin 350 eurosta ja venyvät aina tuhannen euron tietämille. Putkirunkoisia on saatavilla myös pääosin suurempina kuin anatomisia: siinä missä anatomisissa alkaa vaihtoehdot käymään vähiin jo alle 100:ssa litrassa, löytyy putkirunkoisia jopa yli 130 litraisina. Putkirunkoinen onkin mm. tästä syystä pitkillä vaellusreissuilla yleensä ykkössuosikki. Rinkan kokoon kannattaa kiinnittää huomiota ja miettiä mikä oma tarve on; putkirunkoisen rinkan pakkaaminen tiiviisti vajaana ei ole ihan yhtä helppoa kuin anatomisen puuttuvien sivuttaiskiristysten takia. Puuttuvia sivuttaiskiristyksiä on kuitenkin helppo paikata esim. irtoremmeillä.

Putkirunkoinen rinkka koostuu kolmesta (tai useammasta) osasta: putkirungosta ja siihen kiinnittyvästä kantolaitteesta sekä rinkkapussista (tai useammasta sellaisesta). Putkirunkoiset ovat yleensä varsin hyvin säädettävissä, joskin säätämiseen saattaa vaatia hieman aikaa: esim. Savotan rinkoissa selkäosan korkeuden säätäminen tehdään löysäämällä selkäosasta löytyviä naruja, siirtämällä selkäosaa ja kiristämällä takaisin. Säätöjä on kuitenkin suhteellisen vaivatonta tehdä myös kenttäolosuhteissa. Ja kun säädöt ovat kerran löytyneet, eipä niihin tarvitse enää sen jälkeen koskea.

Putkirunkoinen rinkka ottaa yleensä kantajaan kiinni ainoastaan yläselästä sekä lannevyöltä, joskin pitkin selkää saattaa olla myös pehmustetyynyjä. Tämän avoimen mallin takia rinkka antaa selän hengittää paremmin ja on usein mukavampi kuumalla kelillä.Viilekkeet ja vyö ovat perinteisesti olleet varsin vähäisesti pehmustettuja, mutta uusimmissa malleissa on myös putkirunkoisiin tulleet geelivyöt ja -viilekkeet. Geelivyö antaa kuitenkin aina vähän periksi ja saattaa haitata varsinkin painavassa lastissa kantamista jonkin verran, varsinkin jos kantajan vyötärölle on kertynyt hieman rasvamakkaraa.

Koska putkirunkoiset rinkat ovat anatomisia painavampia, ovat vyörärölukot useinmiten metallisia. Tästä ei kannata tinkiä: metallinen pikakiristettävä lukko on todella kätevä ja kestää käytännössä ikuisesti. Muiden lukkojen materiaalit vaihtelevat muovista metalliin, mutta käytännössä putkirunkoisissa rinkoissa ei ole koskaan tullut vastaan huonoja lukkoja. Lukkojen vaihtaminen on usein helppoa: perinteisessä putkirunkoisessa lukon saa vaihdettua ilman purkamista. Poikkeuksia kuitenkin on.

Pienemmät putkirunkoiset rinkat ovat yleensä yksitaskuisia ja runkoon jää ulkopuolelle tilaa sitoa itse runkoon kiinni makuupussi ja teltta. Isommissa rinkoissa on taas pääsääntöisesti kaksi isoa taskua, joista rinkan mallista riippuen alempi saattaa olla isolla ulos aukeavalla luukulla varustettu. Suuret sivutaskut ovat joko sivulta vetoketjulla aukeavia tai läpällä päältä aukeavia, mahdollisesti lumisululla varustettuja. Monissa putkirunkoisissa rinkoissa on myös sivutaskujen takana läpivienti, missä kulkee kätevästi esim. pitkävartinen kirves tai kivääri.

Putkirunkoiset rinkat ovat harvemmin vesitiiviitä. Valmistajilta löytyy kuitenkin mallikohtaiset sadesuojat kaikille rinkoille ja sellainen kannattaakin poikkeuksetta hankkia. 

Putkirunkoisen rinkan keskeisin ero käytössä on itse putkirunko. Rungossa on pääosin aina yläosassa nk. yläkaari, jolla saa rinkkaan lisää korkeutta parhaimmillaan jopa kymmeniä senttejä. Tämän tilan voi hyödyntää esim. teltan ja makuupussin kuljettamiseen. Mikäli kaikki tavarat saa kuitenkin rinkkaan sisälle (tai esim. yläläpän alle, missä itse tykkään kuljettaa makuupussia), voi kaaren jättää kokonaan pois rinkasta; se yleensä lähtee kokonaan irti. Kaaren säätöön ja muotoon kannattaa kiinnittää myös huomiota, ettei käy niin kuin minulle ensimmäisellä kerralla putkirinkan kanssa: kaksi päivää kolistin takaraivoani liian matalalla olevaan kaareen ennen kun tajusin, että sitä voisi nostaa vähän ylöspäin.

Putkirunkoisen rinkan kantaminen poikkeaa teknisesti hieman anatomisen rinkan kantamisesta. Siinä missä anatominen rinkka säädetään kiinni selkään, putkirinkka on aina irti kantajan selästä. Tästä syystä kantaminen voi tuntua oudolta alkuun. Itse tykkään säätää putkirunkoisen siten, että rinkka nojaa hieman anatomista enemmän olkaviilekkeisiin, koska omasta rinkastani löytyy olkaviilekkeiden päältä keventäjäremmit, jolla saan siirreltyä sekunneissa painopistettä olkaviilekkeiltä lantiovyölle vetämällä rinkkaa lähemmäksi selkään. Esim. mäkiä noustessa rinkan voi taas päästää roikkumaan vähän enemmän hartioille ja taaksepäin. Tämä painon siirtely vaatii hieman totuttelua, mutta jo toisena tai kolmantena vaelluspäivänä hyöty alkaa käydä ilmeiseksi.

Sotilasrinkkoja löytyy molemmista kategorioista. Kyseessähän ei ole välttämättä (joskin saattaa olla) oikeasti sotilaskäytössä oleva kantolaite, vaan sotilasrinkoilla tarkoitetaan MOLLE- ja ALICE-standardin täyttäviä rinkkoja, jotka ovat pääsääntöisesti täynnä erilaisia taskuja varten olevia standardisoituja kiinnityslenkkejä. Näitä löytyy kaikenlaisia ja hintaisia. Samat säännöt siis pätevät näihinkin: tarkasta kantolaite ennen ostoa huolellisesti ja varmista kantolaitteen laatu. Halvalla ei saa huippulaatua, mutta kovakaan hinta ei välttämättä takaa laatua: varsinkin jenkkiarmeijan käytössä olevat kantolaitteet (esim. Condorin valmistamat) saavat usein lisähintaa juuri siitä tosiasiasta, että ne ovat oikeasti kenttäkäytössä amerikkalaisilla. Kotimaisista voin luonnollisesti suositella Savottaa (kuten aina), heidän valikoimista löytyy parikin sotilasmallia, joista toinen on epävirallisesti ja toinen virallisesti Suomen armeijan käytössä.

Parastahan sotilasrinkoissa on modulaarisuus: voit kiinnittää juuri tarpeisiisi sopivat lisukkeet rinkan kiinnikeisiin ja rinkkaa voi varustella eri lailla reissujen välillä. Kiinnikelenkkeihin saa myös helposti pujotettua irtoremmejä, jolloin esim. teltan ja makuupussin voi jättää rinkan ulkopuolelle.

No millainen rinkka sitten kannattaa hankkia? Sanoisin, että tärkeintä (em. mainittujen valintakriteerien lisäksi) on se, miltä kantolaite tuntuu selkään. Itselläni on ollut vuosien varrella jokusia anatomisia ja pari putkirinkkaa. Oma mieltymykseni juuri säädettävyyden ja pitkällä matkalla kantomukavuuden takia on Savotta 50 putkirunkoinen rinkka, josta (tai yleisesti Savotan isosta putkirinkasta) haaveilin toista vuosikymmentä ennen ostamista. Pitkillä metsäreissuilla putkirunkoinen tuppaa olemaan luotettavampi, reppureissaamiseen taas anatominen on monesti kätevämpi esim. lentäessä. Kokeile erilaisia vaihtoehtoja kaupoissa ja konsultoi myyjää (mutta varauksella: myyjilläkin on aina omat mieltymykset, jotka eivät välttämättä vastaa omia tarpeitasi), kerro rohkeasti käyttötarpeestasi ja -tarkoituksestasi. Hyviä ja luotettavia vehkeitä löytyy kummastakin kategoriasta ja kun perusasiat ovat kunnossa, oikeastaan ratkaiseva tekijä on käyttömukavuus.

Itse kannan metsässä tosiaan Savotta 50 rinkkaa, mikä on modernisoitu versio Savotan perinteisistä putkirunkoisista geelivöineen ja monine pienine yksityiskohtineen. Reilun 400e hintainen rinkka on hinta-laatusuhteeltaan mielestäni parasta mitä rahalla saa. Savotan rinkkojen laadusta kertoo aikalailla paljon se, että lähes jokaisella vaellusreissulla tulee vastaan ainakin yksi Savotta eikä niitä oikein tahdo saada käytettynä mistään. Kuka nyt hyvää vaihtaisi mihinkään muuhun? Savotalta saa myös "tiskin alta" eli kyselemällä jälleenmyyjiltä tai suoraan valmistajalta käytännössä koko rinkan varaosina osa kerrallaan.

Ostettuani aikoinani tuon rinkan ensimmäinen, viiden päivän mittainen reissu meinasi hieman käydä alkuun raskaaksi, kun piti opetella kokonaan uudestaan rinkan pakkaaminen. Edellinen rinkka oli auttamatta liian pieneksi jäänyt Savotan parikymmentä vuotta vanha junioririnkka putkirungolla, mutta vanhassa rinkassa oli sen ainoassa isossa taskussa niin vähän tilaa, ettei sen sisään voinut pakata kuin pakolliset. 90 litrainen Savotta 50 nieli kiltisti sisäänsä kaikki tavarani, pienellä taistelulla sain loppureissusta safkan käydessä vähiin myös teltan, makuupussin ja makuualustan pakattua kokonaan rinkan päätaskuun. Päätaskussa on edessä myös vetoketju, josta saa otettua ja tungettua päällimmäisenä olevaa tarvaraa edestakas päätaskuun tarvitsematta avata itse päätaskun läppää tai edes lukkoja.

Alataskuun saa kätevästi mahtumaan kaikki ruokailuun liittyvät tarpeet: trangia, polttoaine (jota varten kannattaa ostaa joko oikea polttoainepullo tai pakata se erilliseen, suljettavaan muovipussiin; tämän oppii siinä vaiheessa, kun muovipullo aukeaa rinkkaan ja kaikki vaatteet ovat polttonesteessä), kahden ihmisen ruuat (jotka tosin pakkaan nykyään omaan pussiinsa yläosastoon ihan painopisteen siirtämisen takia), ruokailuvälineet. Rinkan päällä olevaan pikkutaskuun (joka on ainakin näennäisesti vesisuojattu sisäpuolelle laminoidun kalvon ansiosta) saa kätevästi esim. nenäliinat, kartan, kompassin (joka tosin yleensä roikkuu jo ihan mielenkiinnostakin kaulassa) ja kaikkea pikkutavaraa, mitä voisi äkkiseltään tarvita. Viilekkeissä on metallilenkit, jossa minulla yleensä roikkuu gps ja kompassi. Toinen iso sivutasku on lämpöeristetty; siellä pysyy lähteestä täytetty metallinen juomapullo mukavasti kylmänä useammankin tunnin ajan. Sivutaskut täyttyvät itsellä sekalaisesta tilpehööristä tai esim. vesipulloista, joita isoihin sivutaskuihin mahtuu kummallekin puolelle 1,5 litraisen limpparipullon verran. Vettä siis kulkee helposti mukana isojakin määriä ilman isoa kantoastiaa erotettuna vaatteista ja muusta kastuvasta.

Lantioviilekkeen geelityynyn ja vyön väliin saa kiinnitettyä sotilasstandardien mukaisia lisätaskuja (vaikka varsinaisia lenkkejä ei löydykään) ja  lukon irrottamalla pujotettua vaikkapa puukon roikkumaan.

Yläkaaressa yleensä itselläni on teltta, joka on kiinnitetty kaaressa oleviin remmeille tarkoitettuihin hahloihin. Teltta pysyy kivasti omalla painollaan paikallaan eikä silti haittaa rinkan päätaskun avaamista esim. tauoilla. Mikäli mukana on isompi makuualusta (eikä yleensä käyttämäni ultralight), pakkaan makuualustan myös samaan nippuun teltan kanssa yläkaareen, joko teltan ympärille tai niputtaen teltan ja makuualustan toisiinsa remmillä. Koska pyrin pakkaamaan rinkan aina niin, että päätaskuun ei ole mitään asiaa ennen leiriintymistä, makuupussi kulkee taas kätevästi ilman sen kummempaa kiinnitystä ylemmän taskun läpän alla: läppä on kotelomallinen ja lukitsee hienosti suhteellisen täynnäkin olevaan rinkkaan makuupussin paikoilleen.

Arpominen ensimmäisellä reissulla yläkaaren, selän ja viilekkeiden säädön kanssa teki parista ensimmäisestä päivästä aika tuskallisia. Sain kuitenkin haettua säädöt kohdalleen reissun aikana, ja viimeisten parin päivän aikana alkoikin löytymään se 50:n todellinen luonne. Keventäminen tasaisella ja painopisteen siirtäminen taakse nousuissa tuovat kummasti helpotusta kulkemiseen ja vakauttavat menoa haaasteellisemmassakin maastossa. Pikaisia säätöjä (esim. viilekkeiden ja keventäjien osalta) pystyy tekemään rinkan ollessa selässä, lantiovyö kiristetään joka kerta kiinni laittaessa.

Jos jotain negatiivista pitää tuosta rinkasta väkisin kaivaa, niin näin hieman mahakkaana miehenä geelivyö tuntuu hieman liian löysältä ja sen lukitseminen tuntikausiksi lantiolle ei oikein ole mahdollista. Kovassa painolastissa lantiovyö valuu alaspäin ja rinkkaa tarvitsee aina silloin tällöin nostaa ylöspäin. Tämä ongelma on toki kaikkien rinkkatyyppien kanssa itselläni, mikäli lantiovyö on kovin paksu.

Paras. Rinkka. Ikinä. Mutta mieltymysasioitahan nämä ovat.